Jatkosodan 4. syyskuuta 1944 sovittuihin aselepoehtoihin kuului saksalaisten joukkojen karkottaminen Suomesta 15. syyskuuta 1944 mennessä. Saksan ja Suomen välillä käynnistyi Lapin sota. Alkuvaiheessa saksalaisten vetäytyminen sujui rauhallisesti ja yhteistyössä suomalaisten kanssa salaisen vetäytymissopimuksen mukaisesti, mutta Neuvostoliitto painosti Suomea jyrkempiin toimiin saksalaisia vastaan. Neuvostoliiton tahtoa noudattaen suomalaiset ryhtyivät aktiiviseen sodankäyntiin. Kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon suunnittelemana toteutettiin Oulusta käsin 1. lokakuuta 1944 maihinnousu saksalaisten selustaan
Alun perin Siilasvuon tarkoituksena oli hyökätä yhdellä rykmentillä Kemiin. Maihinnousu oli valmisteltu ja laivat varattu. Oulussa kaupungin läpi Toppilan satamaan 29. syyskuuta marssiva Jalkaväkirykmentti 11 oli jotenkin saanut määränpäästä tiedon ja miehet huutelivat avoimesti kadulla menevänsä vapauttamaan Kemiä: asia kiirisi varmasti nopeasti saksalaistenkin tietoon. Kemissä oli suhteellisen vahva ryhmitys saksalaisjoukkoja, muun muassa Stuka-taistelulentolaivue. Kun vielä sää kääntyi huonoksi, oli maihinnousu peruutettava.
Kemistä saatiin myös tiedustelutietoja saksalaisten rintamaosalta Kemin teollisuussaarille komennetulta Osasto Pennaselta. Tiedot olivat hälyttäviä: niiden mukaan saksalaisilla oli Kemissä normaalijoukkojen lisäksi ohikulkumarssilla par'aikaa jalkaväkirykmentti ja 60 panssarivaunua. Ajoksen ulkosatama oli tehty käyttökelvottomaksi upottamalla laiturin viereen rautatievaunuja, proomuja ja sekalaista kalustoa. Sisäsatamassa oli panssareita ja panssarintorjuntatykkejä. Tilanne tuntui jo varsin toiselta kuin aloitettaessa, ja Siilasvuo päätti vaihtaa kohteeksi Tornion ulkosataman Röytän.
Maihinnousukohteen muuttuessa Kemistä Tornioon jäi Os.Pennasen taistelusuunnitelmasta voimaan vain Veitsiluotoa miehittävän kapteeni Kiiverin osastolle annettu käsky: sen tuli eristää Ajossaari kaupungista valtaamalla Kraaselin silta. Tämän lisäksi oli estettävä tulo tehdasalueelle eteläiseltä suunnalta. Toimintaan liittyi rautatien katkaisu ja tien miinoitus.
Kapteeni Kiiveri määräsi sillan valtaukseen luutnantti Auran joukkueen. Se oli kaukopartiotehtävissä tottunut häikäilemättömään toimintaan ja pystyi käsittelemään miinoituksia.
Saksalaisilla oli sillan pohjoispuolella parakki, jossa heidän vartio-osastonsa majaili. Sillan molemmissa päissä ja itse sillalla oli vartiomiehet. Parakkialueelta voitiin suorittaa sekä syväsataman että sillan räjäyttäminen. Järjestelmä oli vielä varmistettu siten, että puhelinlangat toimivat sytytysjohtoina. Nappia voitiin painaa myös kaupungista.
Maihinnousulaivaston ohittaessa Kemiä aloitettiin toiminta. Tasan kello 02:00 yllätettiin saksalaiset vartiot. Syntyneessä taistelussa vallattiin silta ehyenä. Saksalaisten tappiot olivat yksi kaatunut ja 8 vankia, joista puolet haavoittuneita. Suurin osa vartiosta pääsi pimeän suojassa pakenemaan kaupungin suuntaan. Omia tappioita ei tullut.
Silta käännettiin poikittain, pudotettiin telineiltään ja joukkue asettui puolustukseen Ajoksen puoleiselle rannalle.
Vastatoimet alkoivat heti aamun koittaessa. Panssarien tukema jalkaväki miehitti vastarannan ja avasi tulen, Panssarikauhulla ammuttu kranaatti, vaikkei se osunutkaan, karkoitti panssarit kauemmaksi rannasta. Laukaustenvaihdon aikana haavoittui yksi oma mies.
Päivän myötä yöllä alkanut vihanpito jatkui. Saksalaiset yrittivät toistuvilla hyökkäyksillä päästä käsiksi siltaan ja alueella oleviin katkottuihin räjähdysjohtoihin. Jossain vaiheessa heidän onnistui pimeyden suojassa joitakin johtoja yhdistääkin. Kun räjähdys tapahtui, repesi vain kappale maapengertä heidän puoleltaan.
Suomalaisten 15. Prikaati saapui Kemin porteille etelästä. Prikaatin kärkenä Kemin edustalle saapunut kapteeni Pakkasen komentama III Pataljoona meni asemiin noin 1,5 km Veitsiluodon tiehaarasta Kemiin päin olevalle purolinjalle Järppiin. Paine Kraaselin sillalla hellitti ja Veitsiluodossa oleva Kiiverin komppania siirrettiin kapteeni Pakkasen käyttöön. Tehdasalueen vartiointi jäi Kemin Vartiokomppanian huoleksi.
Lähde: Kansa Taisteli N:o 10 1981: Taistelu Kemistä, K. Karelka.