Tänä kesänä (2023) suunnitelmissamme oli vaellus Pöyrisjärvelle, mutta viime vuoden, ja pitkin talvea jatkuneet, kivuliaat tuntemukset saivat minut ehdottamaan Ramille, että jos tyydyttäisiin tällä kertaa päiväretkiin. Tämä sopi Ramille, ja niinpä reissustamme tuli hieman erilainen.
Matkasimme heinäkuun alkupuolella Muonioon Pallastuntureiden kupeeseen mökille, josta sitten teimme retkiä lähimaastoon ja vähän kauemmaksikin.
Ensimmäisenä retkipäivänä ajelimme Muoniosta jonkin matkaa Leville päin, ja parkkeerasimme automme tien varteen. Muutaman kilometrin kävelyn (ja parin kätkön) jälkeen olimmekin hienoissa maisemissa tunturin huipulla. Näkymät olivat hulppeat joka suuntaan, ja nautimme olostamme ja eväistämme. Huipulla loggasimme tradin.
Päivän suunnitelmiin kuului myös käynti hieman etelämpänä sijaitsevalla rotkojärvellä. Tänne pääsimme autolla lähes viereen, mutta lähestymissuuntamme oli ehkä hieman huonosti valittu, kun päätimme ”oikaista” Äkäslompolontien kautta, emmekä kiertäneet Muonion kautta. Pöljänpolkua siis perille. Perillä saimmekin sitten ihailla uskomatonta luonnonmuodostelmaa n. 60 m veden pinnan yläpuolelta. Ja veden syvyys tuossa kuopassa on enimmillään vielä toiset 60 metriä. Olihan siellä myös tradi, jonka lokivihkoon kirjailimme nimmarimme.
Paluumatkalle valitsimme hieman parempikuntoisen ja lyhyemmän metsätien, ja pääsimme hyvissä ajoissa mökille saunan lämmitykseen.
Seuraavana aamuna heräsimme pitkälle venyneiden korttipelien seurauksena hieman tuhnuisina. Onneksi etukäteissuunnitelmamme joustaa, ja valitsimme päiväkohteiksi mukavan leppoisia retkiä. Aluksi suuntasimme hiekkarannalle, täälläkin loggasimme tradin.
Uimassa emme käyneet, vaikka lämpötila lähenteli 30 astetta, eikä tuo vedenkään lämpötila kovin alhainen ollut. Täältä siirryimme vain pienen matkan järven länsipuolelle, ja kiersimme mukavan luontopolun. Olisihan tuon polun varteen muutama muukin kätkö mahtunut, mutta tällä kertaa oli tyytyminen ainoaan tarjolla olevaan multiin.
Paluumatkalla mökille noukimme vielä muutamia yksittäisiä kätköjä. Illalla korttipelit jäivät vähemmälle, joten hyvin nukutun yön jälkeen olimme aamulla täynnä virtaa, eli siitä vaan kohti päivän seikkailuja.
Suuntasimme jo kolmannen kerran Muoniosta itään, mutta tällä kertaa ohjelmassa oli vähän enemmän kiipeämistä. Tunturin huiputuksen yhteydessä loggasimme kolme kätköä, joista yksi oli EarthCache.
Vastauksia tähän oli illalla mukava kirjoitella mökin rannassa veneessä istuen. Ja samalla ihailla järven toisella puolella kohoavia tuntureita, joista korkeimman huipulla olimme päivällä käyneet.
Mutta ei tässä vielä kaikki tältä päivältä. Palataanpa vielä tuonne huipulle. Aukaisin sovelluksen puhelimesta vähän ennen kuin olimme lähdössä alas, ja huomasin hakemattoman kätkön n. 35 kilometriä pohjoiseen. Ei siinä kauaa mietitty, mitä tehdään, vaan puolijuoksua lähdimme alas tunturista. Onneksi Rami on hyvin joustavaa matkaseuraa, joten suunniteltua ruokailua siirrettiin myöhemmäksi ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Tulihan sitä matkaa hieman enemmän kuin se gepsin näyttämä, mutta ei kuitenkaan yli kolminkertaisesti, ehkä. Löytöloggausta ei kuulunut ja saimme auton parkkiin muutaman sadan metrin päähän kätköstä. Reipasta kävelyä kohteelle ja vielä viimeinen rypistys portaita pitkin. Siellähän se tradi oli, ja lokivihko vielä tyhjänä.
Tämä oli muuten Ramin toinen FTF, ja se ensimmäinen tuli viime vuoden reissun jälkimainingeissa Inarista. Hänhän taitaa ollakin erikoistunut hakemaan noita ensilöytöjä hieman kauempaa kotoa.
Ennen paluuta Muonioon, kävimme syömässä, ja tietenkin kiersimme muutamilla kylän kätköillä. Huntin jälkeen olimme tosin sen verran täpinöissämme, että yhdestä menimme ihan vierestä ohi.
Seuraavana päivänä ajelimme Muoniosta muutaman tunnin matkan pohjoiseen, ja vaihdoimme yöpaikkaa yhdeksi yöksi Suomen yhden kuuluisimman ja tunnistettavimman tunturin juurelle. Majoittumisen jälkeen lähdimme kapuamaan tuolle möykylle, vaikka sateen uhka oli ilmeinen. Viimeistään puolimatkassa olin varma, että monipäiväisen vaelluksen muuttaminen päiväretkiksi oli oikea valinta. Juuri kun saavutimme huipun, alkoi sade, joten fiilistelyt jäivät vähäisiksi. Pari kätköä toki saimme logattua, toinen niistä oli mysse.
Seuraavana aamuna nautimme vaihteeksi ravintola-aamiaisen, jonka jälkeen hyppäsimme laivaan. Päätesatamasta kävelimme kolmisen kilometriä seuraavalle turistinähtävyydelle. Tällä reissulla saimme myös muutaman ulkomaan löydön, mutta kotimaan puolelta suoritimme virtuaalin.
Täältä kävelimme hienoissa maisemissa takaisin kylille. Matkalle osui myös yksi Suomen hienoimmista putouksista, jolle kukaan ei ole ainakaan vielä tehnyt kätköä. Toki se sellaisen kyllä ansaitsisi.
Paluumatkalla Muonioon pysähdyimme mm. opiskelemaan vähän palsasoista, niiden synnystä ja tuhosta. Siihen oli oivallisena apuna EarthCache.
Seuraava päivä vietettiin taas mökkielämää Muoniossa, ja sitä seuraavana lähdimme ajelemaan takaisin kohti etelää. Hieno reissu tämäkin, vaikka vähän erilainen.
Ehkä vielä joskus sinne Pöyrikselle.
Ja se purkki löytyy koordinaateista
N60 ##.### E22 0#.###
Muihin reissuihimme pääset mukaan näistä:
Erään reissun tarina
Erään toisen reissun tarina
Vielä yhden reissun tarina
Bonusreissu