Pyyntikuoppia eli peurahautoja on erilaisina muunnoksina käytetty monien eri riistalajien pyyntiin. Pyyntitekniikkana se on ollut yleismaailmallinen. Etenkin hirvieläinten saalistuksessa kuoppapyynti on ollut käytössä kaikkialla arktisella ja subarktisella vyöhykkeellä. Fennoskandiassa kuoppapyynnillä on saalistettu hirveä ja peuraa.
Pyyntikuoppa on kaivettu maahan noin kahden metrin syvyyteen ja hiekka on levitetty ympäristöön. Kuopan ympärille syntyy tällöin valli, joka madaltuu ajan kuluessa. Pyyntikuopan seinämät ovat alun perin olleet lähes pystysuorat, niiden kaltevuus on 5–10 astetta. Kuoppien pohjalla saattaa olla puisia tukirakenteita ja seipäitä.
Pyyntikuopat näkyvät maastossa noin 3 x 2 metrin laajuisina ja puolen metrin syvyisinä soikeina tai pyöreinä painanteina.
(Arkeologisen kulttuuriperinnön opas, Museovirasto)
Tämän kätkön lähistöltä voit maastossa havaita pyyntikuoppapainanteen.
Tänne johtavan tien talvikunnossapito riippuu metsähallituksen ja puutavarayhtiöiden tarpeista.
Suomesta tunnetaan muinaisjäännösrekisterin tietojen perusteella runsaat 1600 pyyntikuoppakohdetta. Yhdessä kohteessa saattaa olla kymmeniä yksittäisiä kuoppia. Eniten pyyntikuoppia on Lapissa.
Pyyntikuopat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.