Westerholminpolku
Nauvon Kirkonkylän Eteläsatamasta lähtee maisemamaalari Victor Westerholmille omistettu luontopolku, Westerholminpolku. Polku on kolmisen kilometriä pitkä ja sen varrella olevista tauluista voi lukea paitsi Westerholmin lapsuudesta Ernholmin saaressa, myös saaren ja kunnan historiasta. Kätkö on piilotettu polun varrelle, Jättekastetin huipun näkötornin ja pronssikautisen haudan välimaastoon. Reitti on pääasiassa helppokulkuinen ja merkitty puisilla tolpilla, joissa on kirjainyhdistelmä VAW Westerholmin nimikirjainten mukaan.
Victor Westerholm (1860–1919)
Westerholm syntyi ja kasvoi Turussa, mutta vietti lapsuuden ja nuoruuden kesiään mummonsa Maria Henriksdotterin luona Nauvon Ernholmin saaressa. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksien piirustuskoulussa, Düsseldorfin taideakatemiassa sekä myöhemmin Pariisissa. Westerholmia kiinnosti erityisesti ulkoilmamaalaus.1880-luvulla Westerholm ihastui Ahvenanmaan luontoon. Hänen Ahvenanmaan ateljeensa ympärille kasvoi Önningebyn taiteilijasiirtokunta, joka toimi aina vuoteen 1914 saakka. Omien maalaustöidensä lisäksi Westerholm ansioitui opettajana ja johtajana vanhassa opinahjossaan piirustuskoulussa sekä Turun taidemuseon ensimmäisenä intendenttinä. Westerholmin maalauksia on useiden suomalaisten isojen museoiden kokoelmissa.
Jetukastet
Kätköpaikan mäellä on monta nimeä. Karttapaikan mukaan se on Jättekastet, Museoviraston Kyppi-portaalissa taas Ernholmsberget. Luontopolun kylttien mukaan nimi olisi Jetukastberget. Visit Parainen käyttää muotoa Jitukastberget. Jättekastet (jättiläisen heitto) ja Jetu/Jitukastberget viittaavat samaan nimitarinaan: kun Turun Tuomiokirkkoa alettiin rakentaa, ernholmsbergetin jättiläiset suuttuivat ja paiskoivat jättiläismäisiä kivenmurikoita, hiidenkiviä (paikallismurteella jetukast) kohti kirkkoa. Jättien voimat olivat kuitenkin rajalliset, eivätkä kivet lentäneet Turkuun saakka, vaan molskahtivat Ernholmista koiliseen, Killinholmen-nimisen saaren lähistölle. Paikalliset eivät liene arvostaneet kivikkoa, sillä se tunnetaan nimellä Djäkensackarna (myös Degissäckarna ja Diensäckarna). Jättiläiset ovat heitelleet tai kuljetelleet kiviä ympäri Suomea, sillä Suomessa on yli kaksisataa sanaan jättiläinen liittyvää paikannimeä. Useimmat niistä liittyvät kiviin tai kallioihin.
Hautaröykkiö
Uusi hautaustapa levisi Suomeen pronssikaudella ja sen aikaisia hautakumpuja tai -röykkiöitä tunnetaan tuhansia. Niihin haudattiin kuitenkin vain yhteisön merkkihenkilöitä. Jättekastetin hautaröykkiö on Museoviraston mukaan peräisin vuosien 1500-500 eaa tienoilta. Röykkiö on muinaismuistolain rauhoittama kiinteä muinaisjäännös, eikä siihen saa missään tapauksessa koskea. Eikä taida kannattaa muutenkaan. Läheisessä kyltissä varoitetaan käärmeistä ja tarina kertoo, että kivikossa elää mittava käärmeyhdyskunta. Röykkiö on noin metrin korkea ja sen halkaisija on kymmenisen metriä. Sitä ei ole tutkittu. Röykkiön keskellä oleva kuoppa on joko merkki romahtamisesta tai haudan ryöstöstä.
