Ajaessasi Ahomäentietä trailille tulet ajamaan piha-alueiden läpi, joten varovasti sen kaasupolkimen kanssa!

Halloween traili on taskulampun kanssa kierrettävä traili, joten kannattaa ladata tasku-/otsalamppu hyvin ennen tänne tuloa. Pinkki heijastin valkoisen heijastimen kaverina kertoo kätkön paikan. Kätkö löytyy joko samasta puusta kuin heijastimet, tai sen viereisestä puusta. Kätköt ovat yleisesti isoja (large) tai micro-kokoa. Matkalaisia niihin ei kuitenkaan mahdu.

Naateista löydät ensimmäisen heijastimen, ja heijastimia seuraamalla löydät itse kätkön. Jätä auto parkkinaatteihin.

Maasto ei täysin tasaista ole, mutta helpohkoa metsämaastoa kuitenkin. Paikoitellen saattaa olla hieman märkää, joten suosittelen vedenkestäviä jalkineita.

"Pyhäinpäivä, kekri ja Halloween – juhlia kuolleiden muistamiseksi

Pyhäinpäivää eli vainajien muistopäivää vietetään marraskuun alussa. Jo pyhäinpäivää ennen on vietetty kekriä ja nykyään myös Halloweeniä, joka on tullut Suomeen Yhdysvalloista. Tunnettuja vainajien muistojuhlia ovat myös irlantilainen samhain ja meksikolainen kuolleiden päivä.

Pyhäinpäivä

Pyhäinpäivä on kristillinen juhla. Se on sulautuma kahdesta sitä edeltäneestä kristillisestä pyhäpäivästä, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä, jotka yhdistyivät uskonpuhdistuksen myötä. Pyhäinpäivänä muistellaan edesmenneitä läheisiä ja kristikunnan marttyyreja sekä muita Kristukseen uskovia kuolleita. Vuonna 1967 päivän nimi vaihdettiin ‘pyhäinmiestenpäivästä’ nykyiseen muotoon.

Pyhäinpäivää vietetään 31.10. - 6.11. väliselle ajalle sattuvana lauantaina, vuoden pimeimpään aikaan. Omaiset vievät silloin läheistensä haudoille kukkia, kynttilöitä ja seppeleitä. Haudoilla käynti pyhäinpäivänä alkoi yleistyä Suomessa toisen maailmasodan jälkeen.

Kristillisestä näkökulmasta pyhäinpäivään liittyy vainajien muistelun lisäksi ajatus toivosta ja elämän jatkumisesta tuonpuoleisessa.

Kekri

Ennen kristillistä pyhäinpäivää Suomessa vietettiin syksyisin kekriä. Silloin juhlistettiin sadonkorjuun päättymistä ja herkuteltiin vastakorjatun sadon tuotteilla. Pöytään katettiin naurista, sian, lehmän tai lampaanlihaa, juustoa ja olutta. Piiat, rengit ja muut palvelijat saivat vapaata.

Kekrin juhlimisella on pitkä historia, joka ulottuu rautakauteen asti eli yli 2000 vuoden päähän. Maatalousyhteisössä se oli vuoden suurin juhla, ja vastaavia juhlia vietettiin ympäri Eurooppaa. Ennen nykyisiä kalentereita oli luontevaa päättää vuosi satokauden mukaan. Kekri oli samalla vuoden päätös ja uuden alkavan vuoden juhla.

Kekrin aikaan liittyi erilaisia uskomuksia. Esi-isät haluttiin pitää tyytyväisinä, jotta he suojelisivat maata. Kekrinä heillekin katettiin ruoka pöytään ja lämmitettiin sauna.

1800-luvulla kekri sulautui kristilliseen pyhäinpäivään. Maanviljelykseen liittyvä juhla sai silloin uusia uskonnollisia sävyjä, ja esi-isien huomioimisen perinne yhdistyi kristilliseen vainajien muistamiseen. Yleisen ilonpidon sijaan juhlasta tuli hartaan hiljentymisen aikaa.

Halloween

Halloweenin vietto on tullut Suomeen anglosaksisista maista. Yhdysvalloissa sitä vietetään lokakuun viimeisenä päivänä, pyhäinpäivän aattona. All Hallows’ Eve, kaikkien pyhien aatto, on lyhentynyt muotooon Halloween.

Halloween on saanut alkunsa kelttien talven alkamisen juhlasta, samhainista. Halloweenistä tuli suurjuhla, kun irlantilaiset maahanmuuttajat alkoivat viettää sadonkorjuujuhlaa Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Nykyisen kaltaiseksi perhejuhlaksi se alkoi muodostua 1950-luvulla.

Suomalainen Halloweenin vietto on saanut vaikutteita Yhdysvalloista. Juhlan viettoon kuuluvat kurpitsalyhdyt, naamiaiset, ja leikit sekä karkkeja ja kepposia tarjoilevat lapset.

Samhain

Suomessa viedään kynttilöitä haudoille pyhäinpäivänä, mutta valon vieminen haudalle on ikivanha tapa: jo muinaiset keltit sytyttivät tulia vainajien hautapaikoille.

Samhain on kelttiläinen ja erityisesti Irlannin alueella pitkään vietetty juhla sadonkorjuujuhla, joka merkitsi kesäkauden päättymistä ja talvikauden alkua. Samhain tarkoittaa kirjaimellisesti “kesän loppua”. Juhlan juuret ovat kekrin tapaan maatalouskulttuurissa, jonka parissa Euroopassa elettiin usean vuosituhannen ajan.

Samhain-juhlan yö oli myös aikaa, jolloin tuonpuoleisen olennoilla oli vapaa pääsy elävien maailmaan. Erilaisten henkien uskottiin olevan liikkeellä, ja ihmisten piti pitää varansa. Pahoilta hengiltä välttyäkseen ihmisten tekivät erilaisia taikoja ja polttivat myös soihtuja.

Día de muertos

Suomessa pyhäinpäivä on harras kirkollinen juhla, mutta Meksikossa día de muertos eli kuolleiden päivä on riehakas karnevaali. Vainajia kunnioitetaan rakentamalla koristeellisia alttareita, joissa tarjotaan ruokaa ja herkkuja, kuten sokerisia pääkalloleivoksia. Pääkallo onkin kuolleiden muistopäivän tunnetuin symboli.

Kuolleiden päivällä on pitkät perinteet. Meksikon ja Väli-Amerikan alueella alkuperäiskansat, kuten mayat ja asteekit, kunnioittivat vainajia juhlimalla jo tuhansia vuosia sitten. Vanhojen uskomusten mukaan yhtenä päivänä vuodessa kuolleet palasivat elävien joukkoon tervehtimään läheisiään. Tästä vierailusta juontuu tapa kestitä vainajia.

Kun espanjalaiset valloittajat saapuivat Meksikoon 1500-luvulla, kuolleiden päivä yhdistyi vähitellen katoliseen kuolleiden ja pyhimysten juhlimiseen."

Info-pläjäyksen tarjosi: Yle / Oppiminen