Ensinnäkkii, nämä sattumat sijottuu pieneen savolaeskaapuntiin iisalameen. Kyllä ne oel vanahoja hyviä aikoja ne. Kaapunnissa keksittiin sillon lapio mullistammaan muata ja ussein vietettiin savolaesia lammasjuhlia eli kilipaeluja.
Pariskunta asu tiällä, sukunimmee en muista. Jo vain alaku niihen avioliitolle oel huastava. Ainut morsmaikku ehti karatakkii, vuan vaenukoera piäs onneks vihille. Tuo koera oel muutennii pahakurinen tappaas. Ja sillä oel tapana jahata polokupyörällä liikkuvia immeisiä. Loppuinlopuks koko toohu män niin pahaks, että siltä oel otettava polokupyörä poekkeen.
Aekanaan ne vuojet vuan vieri ja liitto eekun pysy kasassa. Iisalamen pariskunta oel hyvinnii vieraskorree ja kerrannii ottivat vieraeta lapista asti vastaan. Poeka-aslakki oel oekee mualimanmies ja kääny japanissa asti..aslakki opetti talonväelle että mikä on sushia pienempi, no khettu tietennii. Elo oel sopusata muutennii ja pariskunnalla oel yhteenen tilikii postipankissa. Avot, se toemi oikeen hyvästi, mies laitto sinne rahhoo ja vaemo nosti ne poekkeen.
..eläkepäevillään pelasivat sittä porukalla korttia..mies hävis ja sitä etitään vieläen..
