Tämä kätkö on osa Rauman saariston retkeilyreittejä Nurmeksessa ja Reksaaressa. Selkämeren kansallispuiston alueella on yli 30 kilometriä merkittyjä retkeilyreittejä, joiden varsilta löytyy vanhoja saaristolaistiloja, jäänteitä ryssänuuneista sekä maailmansodista.
Parhaat patikkareitit löytyvät Nurmeksesta ja Reksaaresta. Omatoimiseen tai ohjattuun retkeilyyn tarkoitetut patikkareitit ovat viitoitettuja. Reittien varrella olevilla taukopaikoilla on laavuja, puuseet, tulentekopaikat sekä polttopuuhuolto.
Ja koskapa geokätköilijät ovat fiksua porukkaa, noudatamme roskien suhteen 0-toleranssia eli minkä jaksat tuoda tullessas, jaksat myös viedä mennessäs.
Harmaahaikara (Ardea cinerea) on kaulushaikaran ohella Suomen yleisin haikara.
Lintu on noin metrin korkuinen ja sen siipien kärkiväli on 155–195 cm.
Harmaahaikara on nimensä mukaisesti miltei kokonaan harmaa. Sillä on kuitenkin valkoinen pää, jossa mustat "kulmakarvat" jotka kaartuvat taakse töyhdöksi. Jalat ovat kellanharmaat ja nokka oranssinkeltainen. Ääni on voimakas rääkäisy, jota kuulee varsinkin hämärissä ja yöllä.
Harmaahaikaran voi kaukaa sekoittaa kurkeen, mutta haikara pitää lentäessään kaulaansa taivutettuna.
Harmaahaikaroita on melkein kaikkialla Euroopassa ja Aasiassa, ainoastaan pohjoisessa niitä näkee harvoin.
Harmaahaikarat pesivät Suomessa harvinaisena maan eteläosissa. Suomen kanta oli 1990-luvun lopulla yli 100 paria, ja se kasvaa vähitellen. Vuoden 2011 kannanarvio on 700-1000 paria. Laji on rauhoitettu ja elinvoimainen.
Harmaahaikaran keskeisimmät elinympäristövaatimukset ovat matala vesi, suhteellisen suuret saaliseläimet ja 4–5 kuukautta jäätöntä vettä pesintäkautena. Se ei kuitenkaan ole vaativa vesistöjen suhteen, ja sitä tavataan makeassa vedessä sekä murto- ja merivedessä. Se suosii kuitenkin alueita, joissa isoja puita, koska se pesii yleensä puissa. Raumalla harmaahaikara voi pesiä sulassa sovussa merimetsojen yhdyskunnassa.
Pesä on laakea risukasa puussa, usein korkealla kuusessa. Emo munii 3–5 munaa, joita se hautoo 21–26 vrk. Poikaset lähtevät pesästä 8-viikkoisina. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 50 vrk:ssa.
Harmaahaikara pyydystää pääasiassa 10–25 senttimetriä pitkiä kaloja. Se seisoo liikkumattomana matalassa vedessä ja iskee salamannopeasti nokkansa varomattomaan saaliiseen. Sille kelpaavat myös sammakkoeläimet, käärmeet, linnunpoikaset, ravut ja pikkujyrsijät.
Pihluksensäikän tuntumassa varsinkin hiekkarannalla voit nähdä useasti harmaahaikaran ruokailevan meren antimia.
Lähde: Wikipedia