Kätkön paikalla sijaitsi Laitakarin sahan ns. rimahelvetti.
Laitakarin sahatoiminnasta syntyi paljon hukkapuuta, jolle ei alkuvuosikymmeninä keksitty oikein käyttöä.
Sahanhoitaja Hallberg suunnitteli 1890-luvun lopussa sahan jätepuun polttimon raiteet, joilla jätepuuta kuljetettiin ikuisen tulen syötäväksi. Rimahelvetti rakennettiin mantereelle osoittavan niemekkeen päähän kauemmaksi itse saaresta, koska ikuisen tulen pitäminen rutikuivan lautatarhan lähellä ei ollut järkevää.
Rimapolttimo näkyi myös kauas. Ida Rautiainen muisteli Pohjolan Sanomissa, kuinka sahojen rimahelvettien ikuinen tuli loimotti taivaalle ja näkyi kaupunkiin asti.
Rimanpolttouuneja tai -paikkoja oli kaksi, yksi kummallakin puolella rataa. Sahalta meni rautatie, jota pitkin uuneille työnnettiin jätepuuta vaunuilla. Vaunuissa oli avattavat sivut, jotka aukaistiin, ja puutavara romahti uuneihin. Sivulautojen lukot avattiin erityisellä keksillä.
Onnettomuuksiltakaan ei aina vältytty. Rimahelvetin syövereihin päätyi eräs onneton työmies Ville Vartiainen, joka työskenteli sahalla rimavaunumiehenä. Vartiainen hajamielisyyttään avasi sivulaidat käsin, rimat romahtivat hänen päälleen ja heittivät hänet uuniin hehkuvien hiilien päälle. Hän ehti palaa pahoin, ennen kuin toverit saivat vedetyksi hänet tulipesästä. Hänen päällään olevat vaatteet olivat tulessa. Miestä vilvoitettiin aluksi meressä. Paikalle saatiin myös lääkäri, joka kääri palovammat. Vartiainen kuljetettiin Tornion sairaalaan, jossa hän myöhemmin menehtyi.
Paikallisissa lehdissä kirjoiteltiin onnettomuuden jälkeen työpisteen kurjista työolosuhteista. Ongelmiksi nostettiin mm. kahden tulen välissä työskentely, sillä kääntyvä tuuli, savu ja kuumuus toi tukalat oltavat. Kuumuus oli kuulemma niin kova, että rautatien kiskot hehkuivat punaisena ja vaunujen tukirakenteet hiiltyivät.
Matka polttimolle oli viedä myös vuonna 1897 toisen työmiehen hengen, kun rimavaunumies A. Ollikainen oli työntänyt rimavaunua rataa pitkin kohti polttimoa, kun radalla ollut puukappale heitti vaunut kiskoiltaan ja miehen pää edellä mereen. Lähellä oli onneksi miehiä, jotka pelastivat hänet maihin.
Lähde: Laitakari - Sahan ja leivän saari, Timo Hietala 2016
Kätkö on talvilöydettävä ainakin keväällä, kun aurinko pääsee sulattamaan rinnettä esiin.