Juurakon saaren asutuksen historia sai alkunsa viereisen Laitakarin saaren sahan perustamisesta.
Enimmillään Juurakossa asui 1920-luvulla 400 henkeä, mikä oli erityisen paljon kun huomioi saaren olleen 100 vuotta sitten kooltaan vain 1,5 hehtaaria, kun nykypäivänä saari on kasvanut maan kohoamisen myötä 5 hehtaarin kokoiseksi.
Kemiyhtiön työläiset saivat asua saaressa ilmaiseksi tai nimellisellä vuokralla, mutta olosuhteet olivat vaatimattomat. Asunnot olivat yhden (45 kappaletta saaressa) tai kahden huoneen kokoisia (15 kappaletta saaressa) ja yleisin asuntotyyppi oli 25 neliötä. Juurakossa asui paljon perheitä ja yhdessä huoneessa saattoi asua 8 lapsinen perhe.
Juurakkolaisten muistoissa korostuu kuitenkin yhteisön merkitys ja se, miten kaikki auttoivat toisiaan ja olivat yhtä suurta perhettä.
Juurakossa oli parhaimmillaan 2 kauppaa ja oma suutari, mutta saaren ylpeys oli oma koulu.
Laitakarin sahan lakkauttaminen aloitti saaren alasajon ja Kemiyhtiö ei kunnostanut enää rakennuksia, joista vanhimmat olivat rakennettu 1800-luvun lopulla. Suurin isku Juurakon yhteisölle oli kuitenkin päätös lakkauttaa koulu vuonna 1952, jonka jälkeen perheet alkoivat siirtymään saaresta pois.
Saaren tyhjentäminen asukkaista oli Kemiyhtiölle ja Kemin kaupungille molemminpuoleinen etu, sillä Kemiyhtiön taakkana olivat rapistuvat rakennukset ja Kemin kaupungilla saaressa asuvien kuntalaisten palveluista, kuten kulkuyhteyksien ylläpitämisestä, syntyvät ylimääräiset kustannukset.
Viimeiset talot purettiin saaresta 1958 ja luonto palasi saareen, joka oli asutuksen vuosina hyvin karu. Aikalaismuistojen perusteella saaressa kasvoi silloin vain 2 kärsivää puuta ja kukkalaatikkojen istutukset. Maaperä oli niin kivikkoinen, ettei edes perunaa voinut viljellä. Myös syysmyrskyt huuhtoivat saaren läpi ja kuljettivat pois irtonaisen maa-aineksen.
Lähteet: Juurakko - Pytinkien ja perheiden saari, Juurakko - Sysimön perinneryhmä 2012