Kuva 1: Kuvia Hiitteenkallion luolalta
Tämä on maakätkö. Paikalta et löydä kätköpurkkia tai logikirjaa. Kätkön voit logata vastaamalla alla esitettyihin kysymyksiin. Voit logata kätkön lähetettyäsi vastaukset kätkön omistajalle. Jos vastauksissa on tarkennettavaa, omistaja ottaa sinuun yhteyttä.
Tehtävät:
- Kerro omin sanoin, miten Hiitteenkallion luola on syntynyt.
- Mitä kivilajia arvelet ympäröivän kallioperän olevan?
- Perustuen edellisessä kohdassa tekemääsi ympäröivän kallioperän tunnistamiseen, onko oletettavaa, että luola jatkaa edelleen kasvua?
- Ota valokuva luolan sisältä luolan suuaukon suuntaan, (eli suuntaan, josta laskeuduit luolaan rappusia pitkin). Kuvassa tulee näkyä jotain sinulle kuuluvaa tai toki voit olla itsekin kuvassa (Esimerkkikuva alla).
Kuva 2. Esimerkkikuva loggausta varten
Hiitteenkallion luola Nakkilan Myllärinkylässä on geologisesti merkittävä muodostuma, joka tarjoaa ainutlaatuisen näkymän Satakunnan alueen kallioperän kehitykseen. Luola on syntynyt diabaasikallion rakorapautumisen ja jäätikön sulamisvesien yhteisvaikutuksesta, mikä on johtanut kalliolohkojen irtoamiseen ja onkalon muodostumiseen.
Diabaasi on emäksinen magmakivi, joka koostuu pääasiassa plagioklaasista ja pyrokseenista. Se kiteytyy matalassa syvyydessä magmasäiliön ja purkauksen välisiin tulokanaviin, muodostaen kapeita juonia kallioperään. Diabaasin koostumus vastaa basalttia ja gabroa, mutta sen kiteytymissyvyyden ja jäähtymisnopeuden vuoksi sillä on oma erityinen rakenteensa.
Satakunnan alueella diabaasijuonet ovat keskeinen geologinen piirre. Nämä juonet ovat syntyneet noin 1260 miljoonaa vuotta sitten, kun magma tunkeutui kallioperän rakoihin ja jähmettyi diabaasiksi. Esimerkiksi Kuuskajaskarin saarella Rauman edustalla diabaasijuoni kulkee koko saaren läpi, mikä osoittaa näiden juonien laajuuden alueella.
Kuva 3. Diabaasisauma kuvattuna Rauman edustalla olevalta Kuuskajaskarin saarelta.
Diabaasi on alttiimpi rapautumiselle verrattuna happamiin kivilajeihin, kuten graniittiin. Tämä johtuu sen mineraalikoostumuksesta, joka reagoi herkemmin kemiallisiin rapautumisprosesseihin, erityisesti veteen liuenneiden happojen vaikutuksesta. Tämän seurauksena diabaasi hajoaa nopeammin, mikä tekee siitä alttiimman eroosiolle ja muille geologisille prosesseille.
Hiitteenkallion luolan kohdalla diabaasikallion pystysuorat ja vaakasuorat rakenteet ovat altistuneet sekä kemialliselle rapautumiselle että jäätikön sulamisvesien mekaaniselle kulutukselle. Nämä prosessit ovat yhdessä johtaneet kalliolohkojen irtoamiseen ja luolan muodostumiseen. Diabaasin alttius rapautumiselle on ollut keskeinen tekijä tässä prosessissa, sillä se on mahdollistanut kallioperän nopeamman kulumisen ja onkaloiden syntymisen.
Hiitteenkallion luolalle haettiin suojelustatusta 1980-luvulla sen geologisen merkityksen vuoksi. Luola on harvinainen luonnonmuodostuma, jossa yhdistyy diabaasikallion rakorapautuminen ja sulamisvesivirran kulutus, mitkä tekevät siitä arvokkaan luontomuistomerkin. Rauhoituksesta huolimatta luolalle on vapaa pääsy
Luolalle pääsee melko helposti polkuja pitkin, jolloin vältetään samalla ympäristön vahingoittuminen ja luola saadaan säilymään luonnontilaisena tuleville sukupolville. Luolalle on rakennettu portaat ja kaide helpottamaan kulkua ja estämään jyrkänteeltä putoamista, mutta kannattaa silti liikkua varovaisesti.