Talvisodan loppupuolella, helmikuun lopussa 1940 Ruokolahden Rasilan tuntumaan, Haapaveden jäälle sijoitettuun Ilmavoimien jäätukikohtaan oli sijoitettu Lentolaivue 24:n ja Lentolaivue 26:n hävittäjiä. Karkauspäivän aamulla tukikohtaansa palaavia suomalaishävittäjiä oli seurannut neuvostohävittäjäpartio, joka sai selville Ruokolahden jäätukikohdan sijainnin. Samana päivänä klo 12 jälkeen Imatran Ilmapuolustusaluekeskus antoi ilmavaroituksen saatuaan tiedon vihollismuodostelmasta, joka suuntasi kohti jäätukikohtaa. Ilmoituksen viivästymisen vuoksi 23:n neuvostohävittäjän iskuosasto pääsi tekemään yllätyshyökkäyksen suomalaisten jäätukikohdasta starttaamassa olleita hävittäjiä vastaan.
Taistelun aikana ilmassa oli yhteensä 19 suomalaishävittäjää ja 23 neuvostohävittäjää. Taistelukosketukseen suomalaiset ja neuvostoliittolaiset pääsivät noin klo 12:14. Kiihkeän taistelun aikana surmansa sai kolme suomalaislentäjää, ja tukikohdan hävittäjälentokoneista kaikkiaan seitsemän tuhoutui. Neuvostokoneita tuhoutui kolme, joiden lentäjistä kaksi sai surmansa ja yksi jäi suomalaisten vangiksi.
Silminnäkijät:
Talvisodan suurin ilmataistelu käytiin Ruokolahdella. Se tapahtui helmikuun 29. päivänä1940 Rasilan ja Kaukoään välillä. Taisteluun otti osaa yli 50 konetta. Niisttä oli 15 konetta suomalaisia Rasilan tukikohdan 20 koneen lentueesta. Taistelu oli ankara ja tunnelma sanoin kuvaamaton kertoivat silminnäkijät. Helvetillinen meteli, pauke ja ryske Rasilan ja kirkon seudunkesti 15 minuutin ajan. Suomalaisten tappiot taistelussa olivat kuusi konetta ja kolme lentäjää, Neuvostoliiton menetykset kahdeksan konetta ja miehistöt..
LENTAJAN KOKEMUKSIA :
Laivueen päällikkö kapteeni Eino Luukkanen kertoo muistelmateoksessaan "Hävittäjälentäjänä kahdessa sodassa" Rasilan taistelusta mm. seuraavaa: "Ei jännittävinkään elokuva pysty salpaamaan hengitystä siinä määrin kuintämä tositapahtuma. Sekava taistelijoiden rykelmä aivan yläpuolellamme. Melkein joka puolella mihin katseensa käänsi, näkee auenneita laskuvarjoja ja alassydksyviä palavia koneita, mutta niistä on vaikea päätellä, ovatko ne omia vai vihollisen. Armoa ei anota eikä anneta, vaan jokainen taistelee omasta elämästään ja maansa puolesta. Taivas tuntuu kuin repeeytyvän moottorien jyrinästä. Koko seutu on yhtenä ainoana ulvontana, kun 50.000 hevosvoimaa yhtyy sadan konekiväärin paukkeeseen. Taistelu kestääyhtii kiivaana noin neljännestunnin. Sitten on kuolema kiitänyt jo yli faivaan.
Kirjailija ja lentäjä Joppe Karhunen kertoo teoksessaan "Talvisodan taivas" ,että venäläisten lentokoneitten tekemän rynnäkköhyökkäyksen takana oli monet kokenut vihollisen yksinäinen, rohkea hävittäjälentäjä kapt. Rakov. Hän oli tiedutelulennollaan huomannut suomalaisten laskeutuvan Rasilan jäälle ja pudottanut Vihtori Kosolan pojan, Pentti Kosolan ohjaaman Gladiatorin. Se oli Rakovin kolmas ilmavoitto Suomen sodassa. Rakov palasi myöhemmin päivällä täydennyslentueen mukana takaisin Rasilaan. Suurtaistelutilanne oli suomalaisille mahdollisimman eppedulIinen, sillii viimeiset koneet olivat vasta irtaantumassa jäältä kun ensimmäiset syöksyivätt jo palavina alas. Vihollishyokkäys oli onnistunut yli odotusten. Viisitoista suomalaishävittäjää, joista 9 Fokkeria ja 6 Gladiatofia, oli parhaillaan nousemassa lähes 50 vihollishtivittäjää vastaan, jotka auringon suunnasta ylinopeudella olivat syöksyneet suomalaisten kimppuun. Hullut suromalaiset nousivat kolminkertaista hävittäjämuodoslelmaa vastaan.
Ruokolahden ilmataistelu oli kapt. Rakovin viimeinen. Irtautuessaan taistelusta Rakov haavoitti kuolettavasti Fokkeria ohjannutta luutn Tatu Huhananttia, joka kaikella todennäköisyydellä ohjasi koneensa törmäämäämään Rakovin Iljusiniin ja molemmat putosivat alas. Luutn Tatu Huhanantti irroitettiin kuolinpaikaltaan koneesta muistolaatan kiven edestä. Kapteeni Rakovin koneen jäänteitä on lähellä, Taaperontaipaleen alkupäässä (nykyisn paikalla muuntamo).
Karkauspäivä valkeni Ruokolahdella selkeänä ja poutaisena. Pitkin päivää seudulla oli annettu ilmahälytyksiä, mutta hieman ennen kello 13 annettu hälytys poikkesi edellisistä. Hälytyksen tullessa taistelu Ruokolahden yllä oli jo käynnissä. Samaan aikaan muun muassa Ruokolahden kirkko sai konekiväärisuihkussa osumia. Tapahtumat saivat alkunsa, kun lentolaivue 24:n ja lentolaivue 26:n hävittäjät olivat palaamassa tukikohtaansa torjuntalennolta, jolloin laskeutuvia koneita seuraava vihollinen sai tukikohdan sijainnin selville. Saman päivän aikana viholliset palasivat reilun 20 hävittäjäkoneen voimalla ja yllättivät suomalaiset.
Koneitten noustessa ilmaan oli taistelu jo täydessä käynnissä Rasilan ja Kaukopään välillä. Yli 50 hävittäjää kohtasivat toisensa ja suomalaiset menettivät viisi lentokonetta, joista myös kolmen koneen lentäjät kuolivat tehtävää suorittaessaan. Vihollinen menetti kahdeksan konetta, mutta paljastunut tukikohta oli pakko purkaa vielä samana päivänä ja loput koneet lennätettiin Lemin tukikohtaan talvisodan loppuajaksi. Koko taistelu kesti vain noin 15 minuuttia.[3]
Suomalaisten puolelta taistelussa kaatui kolme lentäjäluutnanttia, Tatu Huhanantti, Erkki Halme ja tanskalainen Kristensen. Toinen tanskalainen luutnantti, edellä mainitun Kristensenin veli ja Olavi Lilja pelastuivat laskuvarjoilla. Vääpeli Toikka syöksyi koneineen aivan tukikohdan viereen, mutta pelastui pehmeään lumeen, vaikka kone pirstoutui pieniin osiin.
Samana aamuna kello 10 aikaan Pentti Kosola oli saanut surmansa. Kosola oli palaamassa partiolennolta, jolloin hän joutui Tsaikan yllättämäksi. Alikersantti Kosolan ohjaama Gladiator sai osumia, jolloin se syöksyi palavana Saimaan jäälle, Kaukopään lahdelle. Hän onnistui hyppäämään koneesta, mutta laskuvarjo ei avautunut ja hän murskautui osuessaan jäähän. Edellisenä iltana Moskovan Tiltu oli radiolähetyksessään ennustanut Kosolalle kuolemaa.