[FIN]
Tervetuloa Hiekkaniemeen! Otathan oman kynän mukaan.
Nostalgiaan helposti uppoutuvana ja menneitä aikoja usein kaiholla muistelevana olentona suunnitelmanani on tehdä kätkösarja, jossa vien teidät kanssakätköilijät matkalle milleniumin taitteen Kerimäkeen, omaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Tässä tarinoista ensimmäinen.
Mitä milleniaalin lapsuuteen ja nuoruuteen pienellä kylällä olennaisesti tuohon aikaan sitten liittyi? Haaveilua tulevaisuudesta suuren kaupungin vilinässä mahdollisuuksien ja erilaisten upeiden ihmisten ympäröimänä, jotka eivät ainakaan käyneet päivätöissä kahdeksasta neljään, pukeutuneet mukaviin mitäänsanomattomiin ulkoiluvaatteisiin ja tehneet järkeviä valintoja elämässään, kuten useimpien meistä vanhemmat.
Me puhuimme matkustamisesta ja muuttuvien kehojemme ahdistavuudesta. Tunnustimme ihastuksia tähtiin tuijotellen myöhäisinä kuulaina syysiltoina laitureilla maaten. Janosimme sitä, että joku näkisi meidät omina itsenämme ja haluaisi silti koskea meitä. Unelmoimme omista kodeista ja siitä, miten omilleen muutettuamme söisimme ainoastaan makaronia ja tonnikalaa, koska mihinkään muuhun ei olisi alkuun varaa. Makasimme selällään hiljaisilla kyläteillä savukkeet huulillamme, ja kuuntelimme lähestyviä autoja jännityksellä kiepsahtaen kuitenkin aina ajoissa turvaan auton valot nähtyämme. Kaipasimme kiihkeästi elämän rosoisuutta. Ikävöimme kaikkialle muualle, kuin pienen kylän suojaisiin sopukoihin, joissa olimme viettäneet lukemattomia tunteja oman elämän alkamisesta haaveillen.
Tämä on yksi niistä sopukoista.
Varovaisuutta kätköllä! Terrain on vielä näin talvisaikaan arvoitus, mutta 2.5 on paras arvaukseni näin lumiaikaan. Vähälumisena talvena autolla pääsee hyvin kätkön äärelle. Runsaslumisena talvena käytä parkkia 2.
---------
[ENG]
Welcome to Hiekkaniemi! Please bring your own pen.
As a creature easily immersed in nostalgia and often reminiscent of the past, my plan is to make a cache series in which I will take you fellow cachers on a journey to Kerimäki in the millennium fold, to my own childhood and youth. Here is the first story.
What was a vital part of being a child and adolescent in a small village at that time? Dreaming of the future in the hustle and bustle of a big city, surrounded by opportunities and a variety of gorgeous people who at least didn't go to day jobs from eight to four, dressed in comfortable nonsensical outdoor clothing and made sensible choices in their lives, like most of our parents.
We talked about traveling and the anxiety of our changing bodies. We told each other about our crushes under the starry sky on late autumn evenings, lying on the piers. We were thirsty for someone to see us as ourselves and still want to touch us. We dreamed of our own flats and how we would only eat macaroni and tuna, because we couldn’t afford anything else in the beginning. We would lay on our backs on quiet village roads with cigarettes on our lips, and listened to approaching cars with excitement, yet always turning to safety in time after seeing the car lights. We desperately missed the roughness of life. We would long for anywhere but the sheltered nooks of this small village where we had spent countless hours dreaming of starting our own lives.
This is one of those nooks.
Caution near the cache! The final terrain is still a bit mystery to me, but 2.5 is my best guess now in the wintertime. When there is only little snow, you can easily get to the cache by car. In winter with heavy snow, use parking lot 2.