Ennen vanhaan, kun ukki oli vielä nuori eikä autoja tai junia ollut edes keksitty, varakkaammat ihmiset kulkivat hevosen kyydissä, mutta köyhät kävelivät. Pitkiäkin matkoja käveltiin, joko saapastellen tai paljain jaloin, mihin vaan oli varaa. Rengit ja käsityöläiset kulkivat työpaikkoja etsien, reppurit kiersivät myyntireissuillaan, silloin tällöin joku poikkeuksellinen Veckelaxin poika saattoi patikoida isolle koulullekin. Nykyään on vaikea kuvitella, että Haminasta voitiin kävellä vaikka Viipuriin tai jopa Turkuun, mutta ennen vanhaan se oli useinkin ainoa mahdollisuus.
Ennen vanhaan tämä kivi oli vain virstanpylväs, sellaisia löytyy Kuninkaantien varrelta lukuisia. Mutta nyt se on Kulkurin patsas — muistomerkki lukuisille kulkijoille, jotka vuosisatojen aikana ovat tätä tietä tallustaneet. Numerot pylväässä ovat kilometrejä, eli siis hakattu aikaisintaan 1887, jolloin metrijärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön.
Ennen vanhaan Kuninkaantie näytti juuri samanlaiselta kuin tämä tieosuus, alkuperäisiä rakenteita myöten. Helppo on kuvitella täällä ihmisiä vaeltamassa sekä hevosvaunuja vierimässä, ympärillä hempeä hiljaisuus sekä mäntymetsän raikas tuoksu. Ei melua, ei liikennemerkkejä eikä ensimmäistäkään valomainosta!
Ennen vanhaan tässä paikassa sijaitsi kätkö nimeltään Kulkurin patsas (GC4BNX6), joka nyt on arkistoitu, mutta sen kuvaukseen kannattaa tutustua jos haluaa lisätietoa.
Ennen vanhaan geokätköt eivät kyhjöttäneet lintujen tavalla oksilla. Nyt on uusi aika, joten onki vaan mukaan. Tule pyörällä tai jätä auto osoitettuun parkkiin, koska tieosuus on liikenteeltä suljettu.
In olden days, when grandpa was still young and neither cars nor trains had yet been invented, wealthier people were transported by horses, but the poor walked. Long distances were covered on foot, even barefoot, depending on what one could afford. Farmhands and craftsmen wandered around to find a job, travelling salesmen toured potential customers, occasionally some exceptional local boy might even have walked to a university. Nowadays, it is hard to imagine that from Hamina, one would walk to Viipuri or even Turku, but in the olden days it was often the only possibility.
In olden days, this stone was just a milestone; many of those can be found beside Kuninkaantie ("the King's Road"). But now it is the Monument to the Wanderer – to remember the many wanderers who have padded along this road over centuries. The numbers on the stone are kilometres, which means they must have been carved not before 1887, because that is when Finland switched to the metric system.
In olden days, Kuninkaantie looked just like this part of the road looks now. Even the original underlying structures have preserved. It is easy to imagine people walking and carriages rolling by, surrounded by sweet silence and the fresh aroma of the pine forest. No noise, no traffic signs, not one billboard in sight!
In olden days, this place used to host a cache called Kulkurin patsas (GC4BNX6), which now has been archived.
In olden days, geocaches did not crouch on branches like birds. But times have changed, so bring a fishing rod. Come by bike or leave your car at the marked parking place, because the old road has been closed for traffic.