Kimaltelevaa / Glimmande 🌍 EarthCache

1

Tämä on maakohde, earthcache. Maakohteessa ei ole kätköpurkkia. Voit kirjata käynnin, kun olet tutustunut kohteen geologiseen opetukseen ja suorittanut kätkökuvauksen tehtävät. Vastauksesi lähetät helpoiten viestikeskuksen kautta. Kun olet vastannut kysymyksiin, voit merkitä kohteen löydetyksi. Kätkön omistaja on yhteydessä jos vastauksien kanssa on ongelmia.  Ellet ehdi heti lähettämään vastauksiasi, voit kirjata ”noten”.  Lokit jotka eivät täytä vaatimuksia poistetaan.

Tehtävät ja kysymykset:

1. Mitä mineraalia, kuvauksen perusteella, luulet että tämä katinkulta on? Miten perustelet vastauksesi?

2. Arvioi: kuinka suuri osa kivestä on kissankultaa? < 1 %, noin 30 %, 50 % tai enemmän.

3. Ota kuva valokuvauspisteellä, niin että kätköilynimimerkkisi ja panssariesteiden nostolaite näkyvät, ja liitä kuva lokiisi. Alla esimerkkikuva

Mitä täältä löytyy?

Salpalinja (virallisesti Suomen Salpa) rakennettiin vuosina 1940–1944 Suomen itärajan puolustuslinjaksi. Se koostui bunkkereista, esteistä ja kivistä ladotuista panssariesteistä. Rakennustyöhön osallistui noin 35 000 miestä, ja linja ulottui yli 1 200 km halki Suomen. Kivet otettiin paikallisesta kallioperästä: louhittiin kallioista tai käytettiin luonnon siirtolohkareita, joita jääkausi oli jättänyt maastoon. Suomen kallioperä kuuluu Fennoskandian kilpeen, joka on muodostunut 3 000–1 400 miljoonaa vuotta sitten.

Salpalinjan kivirakenteet ovat konkreettinen esimerkki siitä, miten Suomen muinainen geologia ja jääkausien muokkaama maisema yhdistyivät sotahistoriaan. Graniitit, gneissit ja siirtolohkareet eivät olleet vain luonnonvoimien tulosta, vaan niistä tuli osa ihmisen rakentamaa puolustuslinjaa.

Salpalinjan valtavan rakennusurakan yhteydessä törmättiin, graniittia ja gneissiä työstettäessä, moniin mielenkiintoisiin luonnonilmiöihin ja mineraaleihin, joista osa oli tuohon aikaan Suomessa tuntemattomia. Yksi tällainen esimerkki on kauniisti välkehtivä labradoriitti, johon voit tutustua tarkemmin kätkössä GCB8RPZ. Rakennustyöt eivät kuitenkaan paljastaneet ainoastaan harvinaisia mineraaleja, vaan myös sellaisia kiviä, joista löytyy tuttua, mutta monista kiehtovaa "kissankultaa". Kissankullalla (tai katinkullalla) näkee toisinaan viitattavan mineraaleihin, jotka muistuttavat, enemmän tai vähemmän, kullan kimallusta. Näissä kivissä esiintyy mineraaleja, jotka kimaltavat auringonvalossa ja voivat näyttää kullan kaltaisilta. Tämä kimallus on saattanut herättää huomiota ja synnyttää paikallisia tarinoita tai nimityksiä kuten "kissankulta". Tämä kätkö johdattaa tutustumaan juuri tuohon kullanhohtoiseen mineraaliin, jota voi nähdä panssariestekivien pinnassa kimaltamassa ja tuomassa oman erityisen säväyksensä Salpalinjan maisemaan tällä alueella. 

Museoalueelle on sisäänpääsymaksu aukioloaikoina. Muina aikoina alueilla voi liikkua vapaasti.

Huomioithan, että alueen kivet ovat museoesineitä, eikä niitä saa vahingoittaa!

Kissankulta
Kissankullalla (tai katinkullalla) näkee toisinaan viitattavan mineraaleihin, jotka muistuttavat – enemmän tai vähemmän – kullan kimallusta. Usein se on joko rikkikiisua (pyriittiä) tai kiillettä, kuten biotiitti tai muskoviitti. Nämä mineraalit voivat kimaltaa kullan tavoin. Hematiitti ja magneetti – voivat myös kiiltää, mutta ovat yleensä tummempia.
Miten kissankulta eroaa aidosta kullasta?

Yleisimmät tunnistusvinkit:

• Haju ja maku: Kulta ei haise eikä maistu metalliselta.

• Magneettitesti: Aito kulta ei reagoi magneettiin.

• Lämpötesti: Hiero esinettä sormiesi välissä – kulta lämpenee nopeasti.

• Värimuutokset ja kulumat: Kulunut pinta voi paljastaa toisen materiaalin alta.

• Naarmuuntuminen: Kulta naarmuuntuu veitsellä, kun taas katinkulta ei naarmuunnu tai saattaa pirstoutua liuskeiksi. 

Rikkikiisu (pyriitti):

Pyriitti on yksi maapallon yleisimmistä mineraaleista, jota esiintyy useissa erillaisissa geologisissa ympäristöissä.

Keltametallinen mineraali, joka on kemialliselta koostumukseltaan rautasulfidia. Pyriitti sisältää, pääkomponenttien raudan ja rikin lisäksi, usein pieniä määriä nikkeliä, kobolttia, kuparia, tinaa ja arseenia, ja se voi sisältää myös jäämiä kullasta ja hopeasta.Pyriitti on yleisin kaikista sulfidimineraaleista, ja voi esiintyä kiteinä tai massamaisina esiintyminä. 

Rikkikiisusta käytetty nimi pyriitti, on johdettu kreikan kielen sanasta πυρίτης (pyritēs), joka tarkoittaa "tulesta" tai "tulessa". Nimi on todennäköisesti peräisin siitä, että rikkikiisu kipinöi, kun sitä iskee terästä tai piikiveä vasten. 

Kemiallinen kaava: FeS₂ (rautasulfidi)
Väri: Messingin- tai kullanhohtoinen
Kiilto: Metallinen
Kovuus: Mohsin asteikolla noin 6–6.5
Murtopinta: Epäsäännöllinen tai lohkeileva
Kidejärjestelmä: Kuutiollinen – muodostaa usein kauniita kuutiomaisia tai monikulmaisia kiteitä

Rikkikiisukiteen särmien suuntainen raitaisuus on hyvä tuntomerkki.
Kuva: Geologia.fi

Kiille (mica) on mineraaliryhmä, jonka pääkomponentti on alumiinin ja jonkin muun metallin silikaatti. Kiille voidaan helposti hajottaa ohuiksi, kiiltäviksi levyiksi, ja se on mineraali, jota esiintyy useissa kivilajeissa, kuten gneississä ja graniitissa. Kiilteellä on yleensä, nimensä mukaisesti, kiiltävä pinta. Biotiitti ja muskoviitti ovat yleisiä kiillemineraaleja. 

Mica on kiiltävä, lehtimäinen mineraali, joka voi olla kullanvärinen

Biotiitti (K(Mg,Fe)₃AlSi₃O₁₀(OH,F)₂) eli tumma kiille on silikaattimineraali. Se on väriltään mustaa tai tummanruskeaa ja läpinäkymätöntä, mutta lohkeaa hyvin helposti ohuiksi vaaleanruskeiksi ja läpikuultaviksi liuskoiksi. Se on hyvin yleinen kivimineraali mm. graniitissa, gneississä ja kiilleliuskeissa. Rapautuessaan se muuttuu pronssinruskeaksi, joka usein näyttää kullanväriseltä tai metalliselta.

Muskoviitti (KAl₂(Si₃Al)O₁₀(OH, F)₂)^[1] eli vaalea kiille on yleinen mineraali. Sitä on esimerkiksi graniitissa, gneississä ja liuskeessa. Väriltään muskoviitti on yleensä väritön tai hopeanhohtoinen, mutta usein myös heikosti keltainen, ruskea, punainen tai vihreä. Nimensä se on saanut moskovalaisista kauppiaista eli muskoviiteista, jotka kauppasivat sitä Länsi-Eurooppaan.

Detta är en Earth-cache. Det finns ingen fysisk gömma på platsen. Du kan logga ditt besök när du har bekantat dig med den geologiska beskrivningen och genomfört uppgifterna i beskrivningen. Det enklaste sättet att skicka dina svar är via message center. När du har svarat på frågorna kan du logga eart-cachen. Cache ägaren kontaktar dig, om det är problem med svarena. Om du inte har tid att skicka dina svar direkt kan du skriva en "note". Loggar som inte uppfyller kraven kommer att raderas.

För att logga cachen måste följande frågor besvaras och villkor uppfyllas:

Uppgifter och frågor:

1. Baserat på beskrivningen, vilket mineral tror du att detta kattguld är? Hur motiverar du ditt svar?

2. Uppskatta: hur stor del av stenen består av kattguld? < 1%, ca 30%, 50& eller mer.

3. Ta en bild på lyftandordningen för pansarhindren vid fotopunkten, se exempelfotot, så att ditt cachningsnamn syns och bifoga fotot i din logg.

Vad hittar du här?

Salpalinjen (officiellt Suomen Salpa dvs "Finlands lås") byggdes mellan 1940 och 1944 som en försvarslinje vid Finlands östra gräns. Den bestod av bunkrar, barriärer och stenbyggda pansarvärnsbarriärer. Omkring 35 000 man var involverade i byggarbetet, och linjen sträckte sig över 1 200 km tvärs över Finland. Stenarna togs från den lokala berggrunden: de bröts ur stenarna eller så användes naturliga stenblock som lämnats kvar i terrängen av istiden. Finlands berggrund tillhör den fennoskandiska skölden, som bildades för 3 000–1 400 miljoner år sedan.

Salpalinjens stenbyggnader är ett konkret exempel på hur Finlands forntida geologi och landskapet som formats av istiderna kombinerades med militärhistoria. Graniterna, gnejserna och stenblocken var inte bara ett resultat av naturkrafter, utan blev en del av en konstgjord försvarslinje.

Under det enorma byggprojektet av Salpalinja påträffades många intressanta naturfenomen och mineraler, när graniten och gnejsen bearbetades,  några av dessa var okända i Finland vid den tiden. Ett sådant exempel är den vackert skimrande labradoriten, mer om den i GCB8RPZ. Byggnadsarbetet avslöjade dock inte bara sällsynta mineraler, utan också bergarter som innehåller det välbekanta men för många fascinerande "kattguldet". Kattguld används ibland för att referera till mineraler som mer eller mindre liknar guld. Dessa bergarter innehåller mineraler som glittrar i solljuset och kan se ut som guld. Glimmandet kan ha väckt uppmärksamhet och gett upphov till lokala berättelser eller namn som "kattguld". i denna cache får du bekanta dig med det gyllene mineralet, som kan ses glittra på ytan av pansarblockena och ge sin egen speciella prägel åt Salpalinja här. 

Museområdet har inträdesavgift under sina öppettider. Andra tider kan man röra sig fritt på området

Observera att stenarna på området är museiföremål och får inte skadas!
 

Kattguld används ibland för att hänvisa till mineraler som – mer eller mindre – glimmar som guld. Ofta är det antingen pyrit eller glimmer, såsom biotit eller muskovit. Dessa mineraler kan gnistra som guld. Hematit och magnetit – kan också gnistra, men är vanligtvis mörkare i färgen.
 

Vanliga identifieringstips:

Lukt och smak: Guld luktar eller smakar inte metalliskt.
Magnettest: Äkta guld reagerar inte på en magnet.
Värmetest: Gnugga föremålet mellan fingrarna – guldet värms upp snabbt.
Färgförändringar och slitage: En sliten yta kan avslöja ett annat material under.
Repor: Guld repas med en kniv, medan guldplätering inte repas eller kan splittras i flingor.

Pyrit (svavelkis):

Pyrit är ett av de vanligaste mineralerna på jorden och förekommer i många olika geologiska miljöer.

Det är ett mässings- eller guldglänsande mineral som kemiskt består av järnsulfid. Förutom huvudkomponenterna järn och svavel innehåller pyrit ofta små mängder av nickel, kobolt, koppar, tenn och arsenik, och kan även innehålla spår av guld och silver. Pyrit är det vanligaste av alla sulfidmineraler och kan förekomma både som kristaller och i massiva formationer.

Namnet pyrit kommer från det grekiska ordet πυρίτης (pyritēs), som betyder ”eld” eller ”i eld”. Namnet tros komma från att pyrit kan ge gnistor när det slås mot stål eller flinta.

Kemisk formel: FeS₂ (järnsulfid)
Färg: Mässings- eller guldglänsande
Glans: Metallisk
Hårdhet: Cirka 6–6,5 på Mohs hårdhetsskala
Brottyta: Ojämn eller flikig
Kristallsystem: Kubiskt – bildar ofta vackra kubiska eller månghörniga kristaller

Striationerna längs kanterna på en pyritkristall är en bra indikator.
Foto: Geologia.fi

Glimmer är en grupp mineraler vars huvudsakliga komponent är ett silikat av aluminium och en eller flera andra metaller. Glimmer kan lätt brytas ner till tunna, glänsande skivor och är ett mineral som finns i många typer av bergarter, såsom gnejs och granit. Glimmer har vanligtvis en glänsande yta, som namnet antyder. Biotit och muskovit är vanliga glimmermineraler.

Glimmer är ett glänsande, bladliknande mineral som kan vara gyllene till färgen.

Biotit (K(Mg,Fe)3AlSi3O10(OH,F)2) eller mörk glimmer, är ett silikatmineral. Det är svart eller mörkbrunt till färgen och ogenomskinligt, men klyvs mycket lätt till tunna ljusbruna och genomskinliga skivor. Det är ett mycket vanligt bergmineral i till exempel granit, gnejs och glimmerskiffer. Vid vittring blir det bronsbrunt, vilket ofta ser gyllene eller metalliskt ut.

Muskovit (KAl2(Si3Al)O10(OH, F)2)[1], även känt som blek glimmer, är ett vanligt mineral. Det finns till exempel i granit, gnejs och skiffer. Muskovit är vanligtvis färglös eller silveraktig till färgen, men ofta också svagt gul, brun, röd eller grön. 

https://vihreakivi.wordpress.com/
https://www.geologia.fi/
www.wikipedia.fi