Tavataan Pomarkussa Olli Lindholmin muistomerkin huudeilla! Jutellaan kätköilystä, kesästä ja Ollista sekä sataako muka aina naistenviikolla(!) Meillä perheessä on synttäri- ja nimpparijuhlabuumi naistenviikolla, niin muistan hyvin monet pihajuhlat aurinkoisessa ja helteisessä säässä. Ehkäpä se on vaan joku harha, hassu uskomus!
Naistenviikon historiasta mainio juttu vuodelta 2008:
Naistenviikkoa vietetään 18.–24.7. Näin on perinteisesti kutsuttu seitsemän päivän jaksoa, jonka kaikki päivät on nimipäiväkalenterissa omistettu naisille. Kansanperinteessä viikkoa leimaavat sääennusteet, joiden pääsisältö on, että viikolla sataa, koska naiset ovat pahoja itkemään.
Naistenviikolle on sijoitettu almanakkaan 32 nimeä, ja viikon aikana viettää nimipäivää kaikkiaan yli 600 000 suomalaista naista. Naistenviikon nimistö on kuin läpileikkaus kaikista naisten etunimistämme. Siinä näkyvät monet tärkeät nimikerrostumat keskiaikaisista katolisista pyhimysnimistä alkaen aina 1900-luvulla syntyneisiin muunnoksiin.
Alkuaan katolisia pyhimysnimiä ovat Margareeta (20.7.), Kristiina (24.7.) ja Magdalena, josta suomalaiseen almanakkaan on otettu muoto Matleena (22.7.). Näistä on syntynyt suuri joukko mukaelmia, joista suosituimmat ovat almanakkanimiä: Margareetasta Marketta, Maarit, Maaret, Reetta ja Reeta, Kristiinan vanhoja muunnoksia ovat Tiina ja Kirsti, uudempia Kirsi ja suomenkielisten käytössä uudehkot Krista ja Kiia. Matleenan kaimoja ovat Leena, Leeni ja Lenita.
Uskonpuhdistuksen jälkeen 1600-luvulla alettiin Suomessakin antaa tytöille nimiä Raamatun naisten mukaan. Silloin etunimistöömme ilmaantuivat Saara (19.7.) ja Johanna (21.7.), Johanneksen sisarnimi. Saaran rinnalle ovat 1900-luvulla vakiintuneet Sara, Sari, Salli ja Salla. Johannan lyhentymä on Hanna, joka on myös itsenäinen raamatullinen nimi. 1900-luvun mittaan almanakkaan on hyväksytty myös hellittelymuodot Hannele, Jenni, Jenna, Jonna, Hanne ja Joanna.
Uskonnollisista nimistä irtaantumista ilmentää 1700-luvulla alkanut tapa tehdä lapsista kuninkaallisten kaimoja. Tästä esimerkki on nimi Riikka (18.7.), joka on muistoa Ruotsin kuningatar Fredrikasta, Kustaa IV Adolfin puolisosta (k.1826). Kun valta vaihtui ja Suomesta tuli Venäjän alainen suuriruhtinaskunta, löytyivät esikuvat Venäjän keisariperheestä. Naistenviikon Olga (23.7.) on muistuma vuonna 969 kuolleesta suuriruhtinattaresta, Venäjän ensimmäisestä kristitystä hallitsijasta, ja suuriruhtinatar Olga Fjodorovnasta (s. 1839).
Nimipäiväonnittelujen vastaanottajien suureen määrään on vaikuttanut erityisesti muoti. 1900-luvulla oli useita hyvin jyrkkiä suosion huippuja. Näkyvin suosion nousu on nimellä Sari, joka oli 1960- ja 1970-luvuilla kaikkein suosituin tytönnimi. Sari-nimi on annettu kaikkiaan 31 353 tytölle. Ykkösenä oli myös Sara vuonna 2002. 1960-luvun loppupuolen nimistä Maarit oli kolmanneksi yleisin. Kaikkiaan Maarit-nimisiä on yli 60 000. Johanna ja Hanna nousivat 1975–81 sijoille 3–5. Johanna-nimen kantajia on kaikkiaan noin 117 000 ja Hanna-nimisiä yli 25 000. Jenni nousi 1980-luvun alussa kuudennelle suosiosijalle, ja nyt Jennejä on noin 18 000. Omana aikanaan kymmenen yleisimmän joukossa ovat olleet 1940- ja 1950-luvuilla Leena (nimenkantajia kaikkiaan lähes 57 000) sekä 1960- ja 70-luvuilla Tiina (lähes 30 000) ja Kirsi (23 000). Kirsti on ollut pitkään suosittu, tosin ei koskaan kaikkein suosituimpien ryhmässä, mutta nimenkantajia on silti yli 23 000.
Yleinen käsitys kansan keskuudessa on ollut, että jos Marketan päivänä sataa, sade jatkuu seitsemän viikkoa. Toivotaan, että kaikki yli 22 000 Markettaa saavat viettää aurinkoista nimipäivää.
Nähdään Pomarkussa!