Nykykansa on tottunut odottelemaan, sormi suussa, kunnes joulutonttu tuo lahjat — vain kerran vuodessa, ja silloinkin vain jos on ollut kiltti. Korvatunturin kansainvälinen mahvia on valitettavasti syrjäyttänyt tämän maan perinteiset tontut. Harmi!
Kun vanhan ajan ihmiset tarvitsivat jotakin, ne sepittivät itselleen paran. Piti vaan tietää loitsun:
Synny para, synny para,
saat puolen ruumiistani,
Saat puolen sielustani!
Toisin kuin joulutonttu, para oli töissä ympäri vuoden ja raahasi isännälleen kaiken mitä se halusi. Eikä sen tarvinnut vaeltaa Lappiin asti, kyllä tarvittava yleensä löytyi jo naapurin aitasta tai navetasta.
Para saattoi ottaa minkä muodon tahansa. Ruotsinkielisillä se oli usein pallomainen, suomenkielisillä taas joku eläin, kuten kissa tai sammakko. Mutta näytti se lepohetkellä miltä tahansa, töihin mennessä paralle ilmestyivät aina isot ruskeat käpälät, joidenka pitkät kynnet haalivat kaikkea irtonaista.
Paroista löytyy paljon muistitietoa Haminan edustalta Suomenlahden saarilta, mutta vieläkin enemmän Virosta. Siellä sen nimi on kratt ja se on niin yleinen, että "krattimine" on tullut usein käytetyksi synonyymiksi pöllimiselle.
Käy laittamassa nimesi paran tuhmien lasten listalle, niin se tuo sinulle kaiken mitä haluat. Puolet sielustasi tietenkin menee sen mukana.