Tapanani on ollut aloittaa tai lopettaa kätköilyvuosi miitillä. Sosiaalinen kätköily on kätköilyn eliittiä.
Näyttäisi vähän siltä, että tämä on vuoden eka miitti Porissa tänäkin vuonna. Talviset säät on aina pienoinen arvoitus, mutta puoli tuntia kestää säässä kuin säässä ja kirjaston edustalla on pieni katos. Ajankohdan valitsin yhden lempibiisini mukaan, mutta sijoitin iltapäivälle, ettei mun tarvi istuskella täällä yksin.
* * *
Vuorenpolku kaartuu kuin vanha sivellinveto,
bambu huojuu — joku on kulkenut tästä ennen minua.
Kiven alla on hiljaisuus,
hiljaisuuden sisällä pieni nimi,
kirjoitettu käsialalla, joka katoaa sateeseen
mutta ei muistiin.
Kompassi ei neuvo, se kuuntelee.
GPS hengittää hetken, eksyy tahallaan,
sillä löydön ilo syntyy vasta
kun malttaa seistä paikoillaan.
Purkin kansi aukeaa kuin teeseremonia:
ei kiirettä, ei turhaa puhetta.
Vain hetki, joka on ollut tässä
ennen minua ja jää jälkeeni.
Olkoon vuosi 2026
polkujen vuosi,
hyvien koordinaattien ja lempeiden harhautusten,
löytöjen jotka eivät ole vain kätköjä
vaan maisemia mielen sisällä.
Hyvää kätköilyvuotta —
askel kerrallaan,
kuin Kiinan vanhoissa vuorissa:
hiljaa, tarkasti, ilolla.
T. Vestaali