Karjalalainen kansanperinne tiesi jo ennen kehnoa GPS-signaalia, että valittamalla ne asiat paranee. Näin syntyi tunteikas taiteenmuoto: itkuvirret. 1800-luvulla uskottiin, että kunnon itku puhdistaa sielun lisäksi myös silmät– ja kyllä, kosteuttaa kemikaalivapaasti myös posket.
Vaikka sanotaan, ettei tosimies itke, tammikuun kireässä pakkasessa – juuri sillä hetkellä, kun aura-auto on kolannut lumivallin täsmälleen sen D/T-matriisin ainoan aukon päälle – kyynel saattaa vierähtää karskimmankin karjun silmäkulmasta.
Tule siis mukaan itkuvirsikuoroon puhdistamaan kehostasi:
-
menneet denarit
-
mönkään menneet georeissut
-
kadonneet purkit ja vaienneet reissaajat
-
“tämä on varmasti helppo” -kätköt, jotka eivät sitä koskaan olleet
Yhdessä nyyhkäten jätämme taakse kätköilymurheet ja annamme pakkasen viilentää posket – sisältä ja ulkoa. Miitin jälkeen olosi on kevyempi, raikkaampi ja ehkä jopa lokikirjoitus syntyy tavallista lyhyemmässä ajassa.
Tervetuloa itkuvirsikuoroon – ääneen tai hiljaa, kyynelin tai kuivin silmin.