Rutalahden Korkeakankaalla maantien varressa on aiemmin ollut iso kivi suunnilleen kätkön sijaintipaikan läheisyydessä. Tietä korjattaessa se on siirretty, mutta tarinat kummituskivestä olivat niin mielenkiintoisia, että halusimme esitellä paikan myös muille ja kertoa yhden kummituskiveen liittyvän tarinan. Jokainen saa itse uskoa, onko se totta vai vain tarua.
Rutalahden kylän kotisivuilta löytyi seuraavanlainen tarina;
"Tarinan Rutalahden kummituskivestä kertoi joskus 1950 -luvun alkuvuosina Kotasen torpassa vuonna 1888 syntynyt Nestor Lahtinen.
Ollessaan 1920-30 lukujen välillä eräänä talvena sisarensa Edlan miehen, Herman Palanderin kanssa liikkeellä rekihevosella oli heidän edellään hieman edempänä mennä viuhtonut naisihminen helmat hulmuten aivan keskitietä. Erittäin liukas pääkallokeli ei näyttänyt kuitenkaan edelläkulkijaa haittaavan, vaikka muut olivat käyttäneet ”raviojan” metsänpuolta. Langokset ajoivat myös keskitietä jossa reki luisti parhaiten, sillä liukas keli ei heitäkään haitannut, olihan heidän hevosensa kavioissa uudet hokkikengät.
He olivat ihmetelleet eukon pitämää vauhtia iljanteisella tiellä, ja isäni oli sanonut ohjaksissa olleelle Hermannille, että hoputapa hevosta niin otetaan tuo akka kyytiin. Kun Hermanni räpsäisi ohjaksen perillä hevosta lautasille, se paransi vauhtia, mutta niin teki jalankulkijakin. Vaikka ohjasmies antoi ruunalle hieman lisää ”pitkiä kauroja” niin, että mentiin jo reipasta ravia, ei välimatka lyhentynyt yhtään. Kun vaimoihminen saapui tien sivussa olevan ison kiven kohdalle, hän katosi siinä kuin ilmaan.
Hermanni pysäytti hevosen, ja molemmat miehet alkoivat tutkia kiven ympäristöä löytämättä kuitenkaan jälkiä, tai mitään selitystä sille, miten edellämenijä olisi voinut kadota molempien näkyviltä kuin tuhka tuuleen.
Perimätietona oli noihin aikoihin liikkunut seudulla tieto, että suurten katovuosien aikaan vuosina1866-68 olisi joku mierolaisnainen surmannut tai jättänyt pienokaisensa kuolemaan kiven taakse. Paikkaa oli varsinkin pimeällä kaihdettu sillä kiven takaa kerrotaan kuuluneen pienen lapsen itkua." Tarinan oli kirjoittanut Erkki Lahtinen
Kätkö on pieni small-kokoinen rasia, jossa logivihko. Oma kynä mukaan. Älä parkkeeraa autoa maantien varteen, koska se on kapea ja mutkainen ja näkyvyys on huono. Parkkipaikka löytyy paikoituskoordinaateista. Sinne voit parkkeerata lyhyeksi aikaa, mutta älä kuitenkaan tuki tietä kokonaan.