Alkujaan Lucia on Sisilian Syrakusasta rikkaan perheen kaunis tytär, joka jakeli rukkasia toinen toistaan hienommille kosijoilleen. Hän oli päättänyt keskittyä köyhien auttamiseen, vaikka äveriäänpuoleiset innokkaat nuorukaiset eivät tätä alkuunkaan sulattaneet. Eräs kosijoista, joka oli aina tottunut saamaan tahtonsa läpi, päätti panna kaikkensa peliin... mutta ei, rukkaset tuli hänellekin. Niinpä tämä pettynyt kosija päätti kostaa oikein kunnolla.
Hän antoi Lucian ilmi keisari Diocletianuksen joukoille, joiden tehtävänä oli surmata kaikki kristityt tai muuten poliittisesti epäilyttävät. Hallinnon uudistajana tunnettu Diocletianus näet uskoi roomalaisen uskonnon kristinuskoa paremmin vahvistavan valtakuntaansa.
Sotilaat päättivätkin häväistä kristityn Lucian määräämällä hänet pakkotyöhön ilotaloon. Voimme vain kuvitella miten vimmatusti sotilaat jo ennakkoon unelmoivat pääsevänsä nauttimaan viattoman kaunottaren suloista.
Mutta ilo oli ennenaikainen. Mönkään meni tämäkin yritys, sillä Lucia jäykistyi liikkumattomaksi puupökkelöksi, eikä hänestä auennut iloa jaettavaksi. Raivostuneet sotilaat päättivät polttaa neidon roviolla, mutta - tuli ei syttynyt. Diocletianukselle uskolliset joukot kaivoivat suutuspäissään Lucialta vielä silmätkin päästä, mutta niiden tilalle kasvoi heti uudet.
Miekka sentään puri ja Luciasta tuli pyhä marttyyri. Joskus hänet kuvataan kantamassa ihmisen silmää kädessään tai lautasella. Näin hänestä tuli myös silmäsairaiden suojeluspyhimys. Lucian traaginen tarina on vedonnut meihin suomalaisiin ja vähitellen hän on tullut osaksi monen suomalaisen jouluperinnettä. Kynttiläkruunu päässään hän vaeltelee kaupungin halki keräämässä varoja ja sympatioita marttyyreille sekä kaikille väärinkohdelluille.
Lucian traagiseen kohtaloon viittaa sanonta: jos et muuten näe, niin ota silmä käteen ja katso tarkkaan. Me ainakin katsomme Luciaa nyt sillä silmällä.
lähde: Kirkkoherra Veli-Matti Hynninen, juhlaperinteen tuntija