Talvella 2004 Katajajärvellä tehtiin pohjasedimenteistä siitepölyanalyysi, jotta saatiin selville mitä kasveja täällä on jääkauden jälkeen kasvanut. Jääkauden jälkeen ilmasto lämpeni nopeasti ja 6000 - 2500eaa ilmasto oli muutaman asteen lämpimämpää mitä nykyisin. Silloin Repovedellä kasvoi mm mäntyä, koivua ja leppää sekä jaloja lehtipuita, kuten jalavaa, tammea, lehmusta ja pähkinäpensaita. 2200eaa analyysista löytyi ensimmäiset merkit ihmisen käden jäljistä, kun siitepölyhiukkasista löytyi ohraa sekä suolaheinää. Vahvemmin ihmisen viljely alueella näkyi 600-200eaa, jolloin täällä viljeltiin mm ohraa ja varhaisemmassa vaiheessa myös ruista sekä hamppua.
Repovesi on kautta aikain ollut kolmen hyvin vanhan ja vahvan heimon rajamailla. Pohjoista suuntaa asuttavat kierot savolaiset, idässä ja kaakossa tapaa vilkkaita karjalaisia, ja lännessä on hitaita hämäläisiä. Vanhoista paikannimistä selviää, että etenkin karjalaiset ja hämäläiset ovat käyneet alueella kalassa sekä metsällä. Repovedellä ei ole ollut kummoista asutusta, ehkäpä juuri rauhattomasta rajaseudusta johtuen. Mutta kalaisat vedet ja riistarikkaat salomaat ovat kuitenkin houkutelleet kulkijoita hakemaan täältä särvintä suvulle. Ennenmuinoin ohralla ei ollut merkitystä leipäviljana, vaan sitä on käytetty oluen tekemiseen. Juuri näillä main on hyvinkin voinut olla vanha heimopäälliköiden kokoontumispaikka. Viereisellä rinteellä kasvatetusta ohrasta ja hampusta on laitettu oluset, jotta tapaaminen on sujunut lepoisasti. Siinä samalla on sitten päätetty heimojen riistamaiden ja kala-apajien rajat. Ja kun näitä kiviä katselee, niin onko ne luontoäidin jäljiltä vai näkyykö niissä muinaisten esi-isien kädenjälki ja symmetrinen asettelu?
Erä- ja luonto-opas Marika Hänninen, Tervarumpu