Pienten likaisten kämmenten jäljet
Katselen ulos verhottomasta ikkunasta,
johon lapsi on painanut pienten likaisten
kämmenten jäljet, seissyt
tuolilla odottamassa äitiä tulevaksi.
Horjahtanut.
Kevätpäivä, sokaiseva.
Mesmerinen suggestio pitää yllä
maailman järjestystä: alussa
oli sopimus Perkeleen kanssa, lopussa
kauhun tasapaino.
Metsä seisoo vaiti pakkasen sauhua vasten.
Katselen ulos verhottomasta ikkunasta.
Toivoa ei meillä
Ole tuhlattavaksi asti.
- Arto Melleri