Liedon kunnalliskoti

Älä revi tai väännä purkkia!

Kätkössä ei välttämättä ole kynää. Oma kynä mukaan. Tulen poistamaan lokkaukset, jos nimimerkkiä ei löydy lokivihosta. Linkki sääntöihin

Ole varovainen, mummot mutkittelee ja vaarit ei väistele ;).

Lyhyesti:

Kunnalliskoti valmistui v. 1930 Teijulan talon maille. Piirustukset laadittiin Helsingissä Huoltolaitosten Rakennus- ja Neuvontatoimistossa arkkitehti A. Gauffin toimesta. Laitokseen rakennettiin v. 1964 Lauri Sipilän suunnittelema laajennusosa. Vanhainkoti oli aluksi Liedon-Paattisten kuntainliiton omistama, mutta 1980-luvun lopulla se siirtyi Liedon kunnan omistukseen. Rakennusta on peruskorjattu mm. 1980-luvulla. Alkuperäiset jugend-tyyliset ikkunat on pääosin uusittu. Pihapiirissä oleva aumakattoinen ulkorakennus on suunnilleen samanikäinen päärakennuksen kanssa.

Kunnalliskodin ensimmäisiä potilaita vuonna 1932. Kuva: Liedon kirjaston arkisto.

Välimuotoiset asumispalvelut

- Liedon Valmakodissa tarjotaan tehostettua palveluasumista ja asukaspaikkoja on 46.

- Päivittäistä apua tarvitsevien henkilöiden käyttöön on tarjolla tukiasuntoja, ryhmämuotoista palveluasumista, tehostettua palveluasumista sekä muistisairaille oma yksikkö.

-Tukiasuntoja on varattu 8 yksiötä vanhainkodin välittömästä läheisyydestä. Tukiasuntojen asukkaiden huolenpidosta vastaavat kotihoidon työntekijät.

- Tukiasuntojen vieressä sijaitsee runsaammin avohuollon palveluja tarvitsevien henkilöiden 10–paikkainen ryhmäkoti Teijuntupa. Ryhmäkodin asukkaiden hoidosta ja huolenpidosta vastaavat palveluasumistiimin hoitajat.

- Muistisairaille henkilöille tarkoitettu Amandakoti toimii tehostetun palveluasumisen yksikkönä. Amandakodissa on 18 asuntoa ja 3 intervalli-hoitopaikkaa. Kuten tukiasunnoissa ja ryhmäkodissakin, asukkaat asuvat Amandakodissa vuokralla ja maksavat palveluistaan erillisen korvauksen.

Kunnalliskodin syntyhistoria:

Rakennetaan kunnalliskoti

Valtiovalta rohkaisi pitäjiä jo 1800-luvun alkukymmeninä perustamaan huollettavilleen vaivastalon ja toisti kehoituksen sittemmin aina, kun vaivaishoitosäädöksiä tarkistettiin, mutta harvat tarttuivat toimiin. Liedossa asia otettiin vakavasti puheeksi ensimmäisen kerran vuoden 1887 alussa, ja silloin päätettiin kiivaan sanaharkan ja äänestyksen jälkeen olla rakentamatta mitään.

Kiusallista huomiota vuonna 1889

Kysymykseen olisi tuskin palattu, jollei Lieto olisi pari vuotta myöhemmin joutunut kiusallisen huomion keskipisteeksi, kun erään torppariperheen huostaan uskottu iäkäs ja sairaalloinen nainen Loukinaisissa kuoli kurjuuteen jäätyään vaille alkeellisintakin huolenpitoa. Syypääksi todettiin torpparin vaimo, vaivaisnaisen oma tytär, jonka oikeus tuomitsi puoleksitoista vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta sakkorangaistuksia langetettiin myös kunnan vaivaishoitohallituksen puheenjohtajalle ja kahdelle valvojalle valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun vaivaisia elätettäväkseen ottaneet olivat surkein seurauksin kiinnostuneempia kunnan maksamasta hoitoavustuksesta kuin hoidettavasta, vaikkei siitä yleensä kohistu. Nyt kohistiin. Ihmisten sosiaalinen oikeudentunto oli parhaillaan heräämässä, ja sen vuoksi sanomalehdistö Viipuria myöten kauhisteli palstoillaan lietolaisvanhuksen kohtaloa.

Liedon kunnalliskoti 12.8.1950. Kuva: Liedon kirjaston arkisto.

Kariutuneita suunnitelmia 1890 - 1893

Maan vaivaishoidontarkastajan puututtua asioihin vaivaistalon rakentamista ryhdyttiin korvat julkisesta hälystä punoittaen valmistelemaan uudestaan vuoden 1890 alussa, ja puoli vuotta myöhemmin kuntakokous päätti syvän yksimielisyyden vallassa, että vaivaistalo tehdään mitä pikimmin. Sopiva paikka löytyi Hyvättylän Mikkolan pellolta, vastapäätä kansakoulua. Rakentamiseen päätettiin pyytää valtiolta 20 000 markan kuoletuslainaa ja vaivaishoitoviranomaisilta piirustuksia; tarvittavat hirret sovittiin hankittavaksi maanomistajilta manttaalin mukaan. Tähän saakka riitti myötämieltä. Mutta kun rakennustöiden piti keväällä 1893 vihdoin alkaa, huomattiin rahoituksessa 10 000 markan aukko, jonka tukkimiseen olisi tarvittu valtion lainaa. Myötämieli loppui kuin seinään, ja tilaisuutta hyväksi käyttäen kuntakokous päätti yksimielisesti luopua koko hankkeesta.

Uusia suunnitelmia 1913 ja 1920

Kansakoululaitoksen alkaessa pian laajentua lietolaisten voimat tarvittiin kaikki sillä suunnalla eikä vaivaisasia hievahtanut vuosikaisiin huolimatta viranomaisten toistuvista kehoituksista. Kunnan ostettua Möyrän ja Laurilan talot Rähälästä vuonna 1913 heräsi ajatus vaivastalon sijoittamisesta Möyrään, mutta sekään ei toteutunut, sillä vaivashoidontarkastaja piti rakennuksia tarkoitukseen sopimattomina eikä uusia voitu rakentaa, koska maaperä oli liian pehmeää. Vasta kun kunta osti Teijulan talon vuonna 1920, asia liikahti eteenpäin. Kalliiksi tiedettyä hanketta ei kuitenkaan haluttu pilata liialla kiireellä, ja vasta kun kaksi vuotta myöhemmin säädetty uusi köyhäinhoitolaki antoi kunnille vuoteen 1933 saakka aikaa perustaa kunnalliskoti tai hankkia osuus sellaiseen,ajatukset saivat kypsyä rauhassa.

Liedon kunnalliskoti vuonna 1937. Kuva: Liedon kirjaston arkisto.

Neljän vuosikymmenen suunnittelun huipentuma 1926-1930

Pitkään pohdittuaan kunnanvaltuusto päätti keväällä 1926, että Teijulaan rakennetaan 60-paikkainen kunnalliskoti tiilestä nykyaikaisimpien vaatimusten mukaan, jotta se täyttäisi tehtävänsä myös tulevaisuudessa. Mittavan suunnitelman toteuttamiseksi Lieto ryhtyi ylempien viranomaisten kehotuksesta kyselemään osakkaiksi naapureita, joista lopulta vain Paattinen kiinnostui tarjouksesta. Syksyllä 1927 kunnat päättivät rakentaa yhteisen kunnalliskodin ja jakaa kustannukset asukaslukujen mukaisessa suhteessa. Piirustukset laadittiin Helsingissä Huoltolaitosten Rakennus- ja Neuvontatoimistossa arkkitehti A. Gauffin toimesta. Talo valmistui kesällä 1930, tasan 40 vuotta sen jälkeen, kun lietolaiset olivat ensimmäisen kerran tehneet rakentamispäätöksen.

Kunnalliskodin koivukuja 1950-luvulla. Kuva: Liedon kirjaston arkisto

Kunnalliskodin koivukuja 2012. Kuva: Google maps

Lähteet:

Lyhyesti - teksti: Turun maakuntamuseo. 2000.Liedon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, käsikirjoitus.

Historia teksti kirjasta: Liedon historia 2 - vuodesta 1809 nykypäiviin.

Kuvat: Liedon kirjaston arkisto.