-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(micro)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Helpo perus kätkö murha tanhuala!
Murhatanhua Keijo Honkonen Halsualla on pitkin aikoja puhuttu vanhasta rikosjutusta. Asiaan liittyy peltotien pätkä, murhatanhuaksi kutsuttu. Tämä tie on Sillanpäähän johtavalta maantieltä, heti vanhan jauhomyllyn paikan jälkeen, Halsuanjärven rantaan johtava peltotie. Aikanaan se on ollut Kauppisen taloryhmältä järvenrantaniityille johtava hevosura. Aikana, jolloin nykyistä maantietä ei ole ollut. Puolivälissä peltoaukeaa, nykyisen maantien ja järvenrantametsikön välillä makaa ojanpenkalla laakea, aikaisemmin pystyssä ollut kivi. Kivessä on kaiverrettu vuosiluku 1876. Murhakivi. Perhonjokilaakson historia- teoksessa tapahtumasta on maininta, jonka mukaan jutussa oli tuomittu kuolemaan mies nimeltä Matti Kauppinen. Sittemmin Vaasan hovioikeus oli kuitenkin vapauttanut hänet syyttömänä, edelleen Perhonjokilaakson historiaa lainaten. Sama lähde toteaa myös, että toistakin halsualaismiestä olisi syytetty murhaan osallistumisesta. Hovioikeus oli kuitenkin hänetkin vapauttanut. Luotettavan tuntuista perimätietoa Halsualta asiasta ei tuntunut enää löytyvän. Kivikin on nurin ja on vain ajan kysymys, kun lumilinko lopullisesti sen särkee. Yksi tutkimuksen tavoitteista onkin, ettei kivi särkyisi. Että joku kiinnostuisi asiasta niin paljon, että paikka kunnostettaisiin. Onhan se muistomerkki siinä kuin muutkin. Ja tapahtuma kaikkinensa on koskettanut suurta joukkoa ihmisiä pitkän ajanjakson kuluessa, kuten myöhemmin huomaamme. Saadakseni tapahtumista mahdollisimman hyvän selon, hankin käsiini Kokkolan tuomiokunnan, Kaustisen ja Vetelin kuntien käräjäpöytäkirjat, joita säilytetään nykyisin maakunta-arkistossa Vaasassa. Kaksi isoa, musteella ja käsin, kirjoitettua kirjaa. Yhteispaino kahdeksan kiloa vaihtelevalla käsialalla ja ruotsinkielellä kirjoitettua sen ajan virkatekstiä omine lakikiemuroineen. Mutta mielenkiintoista luettavaa, kunhan pääsi ensiksi jyvälle järjestelmästä. Vetelin välikäräjillä käsitellyt asiat kolmenkymmenen vuoden ajalta sekä varsinaisten käräjien pöytäkirjat vuodelta 1878! Lisäksi sain maakunta-arkistosta lyhennelmät Vaasan hovioikeuden alistettujen asioiden päätöstaltioista vuodelta 1878. Vuodelta, jolloin Matti Kauppinen vapautettiin syytteestä. Koska kirjat ovat käsinkirjoitettuja, paljolti yliviivattuja ja päällekirjoitettuja, ja kaiken lisäksi vanhalla ruotsilla tehtyjä pöytäkirjoja, on aivan varmaa, etten ole kaikkea ymmärtänyt oikein. Siksi on myös mahdollista, että tulkinnoissani on virheitä. Pääkohdat olen kuitenkin yrittänyt selvittää jopa sanakirjan avulla. Kuka on tapettu Asiaa koskeva ensimmäinen pöytäkirjan maininta on jäljennös Vaasan läänin kuvernöörin kirjeestä Kokkolan tuomiokunnalle, missä kirjeessä kerrotaan kruunun nimismiehen, Kaustisen ja Vetelin pitäjistä ilmoittaneen, että lautamies Elias Jakobsson Kauppinen, Halsuan kappelista, ensimmäinen päivä tätä kuuta, 1.8.1876.." tavattiin kuolleena makaamassa tiellä, joka johtaa Halsuan järvelle.. kolme haavaa.., joista yksi on murskannut pääkuoren..". Samalla kirjeellä Kokkolan tuomiokunta saa määräyksen lääketieteellisen tutkimuksen suorittamiseen kuolinsyyn selvittämiseksi. Pöytäkirjoista käy ilmi, että Elias Jaakopinpoika Kauppinen on syntynyt 3.7.1826. Oli muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa täyttänyt 50 vuotta. Hän oli maanviljelijä, talonpoika, talollinen, bondeman, mutta myös lautamies, siis käräjillä "tuomaristossa istuva maallikkojäsen". Hän esiintyy lautamiehenä lähes kaikissa aiemmissa Vetelin käräjien istunnoissa. Voidaan hyvällä syyllä todeta, että Elias Kauppinen oli "napamiehiä" silloisessa Halsuan kappelissa. Nyt on hänen aikansa olla käräjien käynnin aiheena. Elias oli ollut yli kaksikymmentä vuotta naimisissa Greta Johanna Mattsdotter Kauppisen kanssa. Avioliitto oli lapseton. Samassa taloryhmässä asui kuitenkin toinenkin Kauppisen sukuhaara, Matts Haukkapuro, lähtöisin Perhon Haukalta, sittemmin Kauppinen sukunimeltä, ajan tavan mukaan. Greta Johanna Matintytär Kauppinen, Eliaksen vaimo oli hänen tyttärensä ja Elias oli näin tullut taloon vävyksi. Haukalta tulleen Matts Kauppisen poika on Matts Mattson Kauppinen, Matti Matinpoika Kauppinen, Greta Johanna Kauppisen veli, jota myöhemmin syytettiin ja jopa tuomittiin murhasta, mutta sittemmin vapautettiin. Tapahtumien taustaa ja ympäristöä Kauppinen muodostui noihin aikoihin, pöytäkirjoista, ihmisistä ja heidän kulkemisistaan päätellen useammasta talosta, stuga, niinkuin niitä papereissa nimitetään. Elias Kauppisella oli omansa, jossa hän asui vaimonsa Greta Johannan kanssa. Heillä oli jo useampana vuonna palveluksessa ollut renki Henrik Eliasson Haukka sekä piikana Tilda Niemi, nimestä päätellen halsualaisia. Molemmat esiintyvät todistajina useissa yhteyksissä, renki jopa vahvasti epäiltynäkin. Todettakoon tässä yhteydessä, että Elias oli kuollessaan juuri täyttänyt 50 vuotta. Vaimonsa oli samaan aikaan noin 45. Renki Henrik Haukka oli syntynyt vuonna 1853, joten hän oli 23 vuotias. Piian ikä ei käy ilmi. Samassa pihapiirissä, omassa stugassaan, asui Matts Matinpoika vaimonsa, Maija Sofia Kustaantytär (Karvonen), kanssa. Heillä oli kuusi lasta tapahtuma-aikaan. Matti Kauppinen oli syntynyt 1835, joten hän oli tuolloin 36 vuotias, vaimonsa häntä jonkun vuoden vanhempi, lisäksi apulaisia ja tilapäistyövoimaa, ainakin heinäaikaan. Vielä oli Kauppisen pihassa ainakin kolmas tupa. Matin veljen Elias Matinpojan ja hänen perheensä "stuga". Voidaan kai todeta, että Kauppisen kartano oli tiivis, sisarusten ja heidän perheidensä, yhdessä palkollistensa kanssa asuttama pihapiiri. Siellä tiedettiin kaikki toisia koskettelevat asiat. Siellä myös muhi kaikkinainen inhimillinen elämä koko kirjossaan, niin kuin kaikkialla muuallakin vastaavissa oloissa. Lisäämme henkilöiden joukkoon vielä Matin, Gretan ja Elias Matinpojan sisaren, Liisan. Hän oli naimisissa Johan Aukustinpoika Korkianiemen kanssa ja asui jonkun virstan päässä Kauppisesta, mutta tuntuvat liittyneen perheeseen aika tiiviisti. Tässä meillä onkin näytelmän nimiroolit. Heidän joukosta ja toinen toistaan syytellen syyllinen olisi pitänyt löytyä. Tai sitten ei. Kuolinsyy selviää Elias Kauppinen löydetään kuolleena aamulla 1.8.76, elokuun ensimmäisen päivän aamuna. Oli tiistaipäivä. Hänet on löytämisen jälkeen kuljetettu kotiinsa Kauppiseen. Vainaja on pesty ja asetettu laudalle. Nimismiehelle on ilmoitettu. Toki jo löytöpaikalla kirkkoväärti on tehnyt alustavan tutkimuksen ja varmaankin merkinnyt muistiin yksityiskohdat niin tarkasti kuin mahdollista. Poliisiahan tuolloin ei ole ollut siihen hätään saatavilla. Elokuun toinen päivä hänet on siirretty Halsuan hautausmaalle ja jo neljäs päivä haudattu. Ilmeisen kevyesti, sillä onhan odotettavissa ollut ruumiinavauksen tekeminen. Provincialläkare Fredrick Hellström suorittaa lääketieteellisen tutkimuksen, ruumiinavauksen. Varsinainen suorituspäivä on 24.elokuuta, edellinen päivä on ollut matkustuspäivä Kokkolasta ja suoritusta seuraava päivä on paluupäivä Kokkolaan. Kolmen päivän juttu lääkärille! Kustannukset valtiolle ovat tässä vaiheessa 91 markkaa 88 penniä, muodostuen kolmesta päivärasta a 8 mk, 203 ja puoli virstaa matkaa, 32 penniä virstalta ja lääkärinlausunto noin 10 markkaa. Siinä rätinki. Mukana ruumiinavauksessa ovat olleet kappalainen K H Lindgren, lääketieteen opiskelija ( ? ) T F Relander, oikeudenpalvelija Johan Järvi, kestikievarin pitäjä Johan Sillanpää sekä joukko talonpoikia (allmoge). Matts Kauppinen (myöhemmin syytetty!) ja eräs toinen halsualainen ovat aamulla kaivaneet ruumiin ylös ja saaneet siitä 6 markkaa palkkiota mieheen. Tutkimus tehdään "..Halsuan seurakunnan hautauspaikalla.." Loppulausunnossaan lääkäri toteaa mm..."kohtasi kuoleman iskuilla vasempaan ohimoon ja pään takaosaan.. jollain raskaalla murskaavalla lyönnillä.. nämä lyönnit (useita) ovat voineet olla annettuja kirveen korolla.. gifna med klacken af veduxa..". Iskuja oli myös muualla ylävartalossa. Voi olla, että tajunta meni jo lievemmistä iskuista ja lopullinen kuolema tuli korvalliselle osuneesta, pään murtaneesta lyönnistä. ”troligast yxa", sanoo lääkäri lausunnossaan, luultavimmin kirves! Asia käräjille Nykyisin poliisi suorittaa varsin perusteellisen esitutkinnan rikosasioissa. Valmistuneet pöytäkirjat siirtyvät syyttäjän kautta käräjillä käsiteltäväksi asiaksi paljon valmiimpana kuin ennen. Eihän ollut poliiseja tutkinnan tekijöiksi, jos ei liikaa nykyisinkään. Niinpä Elias Kauppisen kuolemaa tutkittiin laajemmin ensimmäisen kerran Kokkolan tuomiokunnan välikäräjillä Kaustisen ja Vetelin pitäjien käräjien istunnossa 16. ja 17. päivä lokakuuta, kaksi ja puoli kuukautta tapahtuman jälkeen. Istunto pidettiin Puumalaisen talossa Kaustisella. Läsnä olivat Kruunun nimismies Karl Bergström viran puolesta, sekä lautamiehet Joonas Puusaari, herastuomari, Eerik Kuusjärvi, Elias Kålabäck, Anders Pulkkinen, Henrik Puumalainen ja Abraham Möttönen. Heidän tehtävänsä oli nyt selvittää, mitä oli tapahtunut ja kuka olisi syyllinen. Vielä edellisillä käräjillä Elias Kauppinen oli istunut edellä mainittujen joukossa ratkomassa toisten juttuja. Nyt hän oli tutkinnan kohteena, vaikkakin jo Halsuan kirkkomaahan haudattuna. Lääkäri Hellström oli toimittanut oikeudelle todistuksensa kuolinsyystä. Käräjäoikeus kuuli ensimmäisen päivän aikana kaikkiaan noin kolmeakymmentä todistajaa, joiden lausuntojen sisällöt on kirjattu käräjien pöytäkirjaan. Ketään ei vielä varsinaisesti syytetty. Asiaan haettiin vain selvyyttä. Juttu siirrettiin seuraavaan päivään. Tutkimusta yön jälkeen jatkettaessa kuultiin vielä pariakymmentä uutta todistajaa. Kumpanakaan päivänä ei ilmennyt mitään ratkaisevaa. Todistajien lausunnoista alkaa kuitenkin hahmottua tapahtumien yleinen kulku, mutta myös erityisesti ihmissuhteet, sekä riveiltä luettuna, että rivien välistä luultuna. Kauppisessa oli ollut vieraita. Olihan siellä sunnuntaina (30.7.) järjestetty hautajaiset (hölls begrafning efter sytningsguppe), pidetty syytinkiukon hautaus, käräjäpöytäkirjan mukaan. Halsuan kirkon kirjoista tarkistetusti kysymys on ollut itse vanhan isännän, Matti Kauppisen, aiemmin Haukkapuron, hautajaisista). Pitopaikkana oli ollut kuolleen Elias Kauppisen talo. Päivän 31.7.76 (maanantai) kuluessa viimeisetkin vieraat olivat lähteneet. Talonväki palkollisineen ja muutama muu joivat vielä iltapäiväkahvia kello neljä iltapäivän aikaan. Miehet olivat hieman väsyneitä (turha selitellä, juopottelusta). Ainakin isäntä vetäytyi porstuan kamariin nukkumaan heti kahvin jälkeen. Emäntä huolehti apulaisineen lypsyt ja muut askareet, kävipä joku vielä heinäniitylläkin. Pihapiirissä liikkui väkeä, pääasiassa omaa väkeä, mutta kävipä siellä illan kuluessa Johan Korkianiemikin. Matti Kauppinen liikkui useammassakin paikassa, kuin myös renki, Henrik Haukka. Menivät itse kukin yöpuulleen, normaalisti. Isäntä Eliaksesta ei ollut havaintoa. Hänen oletettiin nukkuvan porstuan kamarissaan. Eipä ollut syytä herätellä, jos ei uskallettukaan. Seuraavana aamuna talonväki herää aputytön paikalletuloon. Tytön todistuksen mukaan kaikki nukkuivat omilla paikoillaan. Talon apumies, Anders Juoperinkangas nukkui pankolla, Henrik Haukka omassa rengin sängyssään ja Greta-emäntä omassa kamarissaan. Isännästä ei ollut havaintoa, ja kun häntä ei kuulunut kamarista, häntä mentiin herättämään. Kamarissa ei ollutkaan ketään. Pöytäkirjoissa on kohta, jonka mukaan isäntää herätettäessä ensin otettiin pois oven edestä tuoli, ja sen jälkeen vasta päästiin avaamaan ovi! Kuka tuolin oli paikkaan pannut? Miksi? ja Milloin? Tähän ei ole kiinnitetty huomiota. Seikka herättää kuitenkin jälkeenpäin moniakin ajatuksia. Onko isäntä itse halunnut hämätä lähtiessään yölliselle retkelle? Onko emäntä pelännyt krapulaisen miehen heräämistä ja??, vai, onko renki halunnut varmistaa, josko isäntä sittenkin sattuu heräämään kesken kaiken! Kohta piika Sanna kuitenkin tulee ulkoa kertomaan, että järvelle menevältä tieltä on löytynyt kuollut mies! Huhumylly on varmasti jauhanut kuoleman ja käräjien välisen ajan täysillä. Niinpä useissa todistuksissa tunnutaan tietävän kaikenlaista. Esille tulevat Eliaksen ja Gretan lapsettomuus. Samoin heillä tiedetään olleen varsin viileät välit. Rakkaus oli lopahtanut, monen mukaan. Renki joutui todistamaan, että hänellä ei ollut mitään vihamielisyyttä Eliasta kohtaan. Ja ettei hänellä ole ollut minkäänlaista peliä emännän kanssa. Toisinkin väitettiin. Todistettiin useaan kertaan, että renki oli häissä Tofferissa vähän "kopistellut" isäntäänsä muutamaa viikkoa aiemmin. Isäntä oli epäillyt renkiä "pelistä" vaimonsa kanssa. Todistettiinpa Eliaksen juovukkeen tilaisena samoissa häissä nimitelleen vaimoaan huoraksi ja portoksi. Niin ikään rengin todistettiin useampaan kertaan uhanneen tappaa isäntänsä. Rengin väitettiin jopa sanoneen Eliaksesta, että kyllä häntä nyt kuolleena kaikki sanovat hyväksi mieheksi, aiemmin sanottiin huorihäräksi. Myös Matti Kauppisen ja Eliaksen huonot välit tulivat moneen otteeseen esille. Joku todistaja väitti Matin sanoneen, että ”kyllä Henrik Haukka saa kiittää luojaa, että oli ollut eilen avojaloin, tiedetäänhän,että murhaajalla on ollut kengät jalassa". Sen verran oli jälkiä murhapaikalle jäänyt. Jäljistä todisteltiin jopa, että järvelle olisi mennyt kaksikin miestä "ystävällisesti". Ja todistettiinpa renki Henrikin tosiaan oleilleen maanantaipäivän avojaloin. Syyllisyys alkoi tietenkin heti puhututtaa. Seliteltiin omia luuloja. Joku oli sitä mieltä, että Halsualla on vain kaksi miestä, jotka pystyvät moiseen tappoon - Matti Kauppinen ja Johan Korkianiemi. Yksi väitti kuulleensa puhetta, jonka mukaan Korkianiemi saisi maksaa paljon rahaa teon tekijälle, tarkoittaen kai, että teko oli ollut niin erinomainen Korkianiemen kannalta katsottuna. Oliko lautamies sekoillut vaimonsa siskoon vai mistä moinen vihamielisyys, ei käynyt todistuksesta ilmi. Oli siinä varmasti kuultavaa niin nimismiehelle kuin lautamiehillekin kahden päivän aikana. Käytiin varmasti käräjiä vakavalla mielellä. Meneillään oli kuitenkin samalla suuri kansantapahtuma. Nykykielellä kai voisi puhua suuresta mediatapahtumasta. Miksipä kyse ei olisi ollut samalla suuresta kansanhuvista. Yli viidenkymmenen ihmisen kulkeminen Halsuan ja käräjäpaikan, Kaustisella, väliä kahden päivän aikana, ja viereisten öiden välillä, näkyi ja kuului. Eihän Halsualta hetkessä Kaustiselle hurautettu. Osa todistajista varmaan yöpyikin lähitaloissa. Oli siellä puhetta ja arvailua! Käräjien lopputulos oli, että asian käsittely siirrettiin seuraaville käräjille. Toiset käräjät Tappo oli esillä toisen kerran käräjillä tammikuun 9. päivänä seuraavan vuoden puolella (1877). Käräjät käytiin samassa paikassa Puumalaisen talossa. Nimismies Bergströmin lisäksi läsnä olivat lautamiehet Puusaari, Kuusjärvi, Kolabäck, Pulkkinen, Puumalainen, Möttönen ja uutena lautamiehenä Johan Kauppinen. Hänet oli edellisillä käräjillä täydennetty, poismenneen Elias Kauppisen tilalle, edustamaan Halsuan kappeliin kuuluvia kyliä lautamiehistössä. Oli kulunut loppuvuosi edellisistä käräjistä ja vuoden vaihde vilahtanut ohi. Nimismies oli ilmeisesti saanut jotain uutta tietoa, vai mistä johtui, mutta nyt oli käräjien käsittelylistalla suora vaatimus Matti Kauppisen vangitsemiseksi. Käräjillä kuullaan noin kahtakymmentä osaksi uuttakin todistajaa. Mitään dramaattista uutta ei tule esille. Elias Kauppisesta todistetaan sanotun, että " se on sopimaton krannin mies ja ei ole sovelias olehan". Matti Kauppisen menemisistä ollaan erityisen kiinnostuneita. Hän vakuuttaa syyttömyyttään, mutta syyttäjän vaatimus vangitsemisesta menee läpi, ja niinpä Matti Kauppinen vangitaan ja passitetaan kuljetettavaksi Waasan lääninvankilaan ja siellä säilytettäväksi, kunnes " hänet seuraaville käräjille takaisin kuljetetaan". Juttu siirretään seuraaville käräjille ja uudeksi käsittelypäiväksi määrätään tulevan helmikuun 19. päivä, reilun kuukauden päähän. Käräjät 19. ja 20. päivä helmikuuta 1877 Istunto pidetään jo tutuksi tulleessa paikassa, Puumalaisen talossa Kaustisella. Läsnä ovat samat lautamiehet kuin ennenkin. Ensimmäisenä asiana ilmoitetaan, että käräjien syyttäjä, nimismies Bergström on todistetusti sairastunut keuhkonkuumeeseen, eikä ole paikalla. Tuomari ilmoittaa hankkivansa uuden syyttäjän ja näin istunto siirretään seuraavalle päivälle. Yön jälkeen käräjiä jatkettaessa vaikeuksia on lisää. Lautamies Kauppisen jääviys puhututtaa. Tärkeänä todistajana pidettyä, tapon aikaan heinänniitossa Matti Kauppisella ollutta soinilaista "ittellismiestä", Juha Juhanpoika Kejsalaa ei ole saatu haastettua todistajaksi syystä, "että Juha Kejsala on lokakuun ajalla viime vuotta mennyt pois kotipaikaltaan, eikä tiedetä, missä hän oleskelee". Sairastuneen nimismiehen tilalle on kuitenkin Kokkolasta saatu uusi syyttäjä. Käsittelyä voidaan jatkaa. Kuullaan lisää todistajia, joitakin aiemmin esiintyneitä, mutta myös uusia, nousten todistajien lukumäärä jo seitsemäänkymmeneenkuuteen (76). Käräjillä näyttää olleen vakiintunut tapa numeroida todistajat esiintymisjärjestyksessä. Tämä seikka on varmasti auttanut mukana pysymisessä. Pöytäkirjojen seuraamista se helpottaa ainakin. Ratkaisevaa uutta ei vieläkään ilmene. Matti Kauppinen vakuuttaa syyttömyyttään ja vaatii itseään vapaalle jalalle. Johan Kauppinen ja vankiföörari Joonas Dunkar (Tunkkari) asettuvat Matille takuumiehiksi ja niinpä Matti lasketaankin vapaaksi. Kejsala ja muutama uusi todistaja luvataan tuoda seuraavaan istuntoon ja asian käsittely siirretään jälleen kerran seuraaville käräjille. Käräjät 1878, 24.huhtikuuta (Lagtima vintertinget) Aikaa kuluu yli vuosi, ennenkuin asia on seuraavan kerran esillä. Paikka ja lautamiehet ovat entuudestaan tuttuja. Syyttäjä, nimismies Bergström on tervehtynyt ja on haastanut uusia todistajia. Numeroitujen määrä nousee nyt 97:een. Tällä numerolla esiintyy todistajana Hämeenkorpi- niminen ittellismies. Oleillut tapon aikoihin Kanasessa, jossa kuullut Kauppisessa pidettävän hautajaiset syytinkiukolle ja päättänyt tulla mukaan. Todistaa nähneensä Elias Kauppisen menneen illalla pelloille päin ja Matti Kauppisen pian sen jälkeen samaan suuntaan. Todistajassa ja todistuksessa on kai ollut sellaisia piirteitä, että häntä ei ainakaan aluksi otettu aivan täydestä. Jutun käsittelyä siirretään taas eteenpäin. Tällä kertaa saman kuun 29. päivänä pidettäville välikäräjille. Matti Kauppinen määrätään säilytettäväksi vankeinhoitajan hallussa (till hos fångvårdaren förvaras). Hämeenkorpi määrätään olemaan saapuvilla seuraavilla käräjillä. Käräjät 29. huhtikuuta 1878 Toteaa, että Hämeenkorpi ei ole paikalla. Matti Kauppinen lähetetään taas vangittuna Vaasan vankilaan, siellä säilytettäväksi, kunnes hänet seuraaville välikäräjille tuodaan. Jo tutuksi käyneen sanonnan mukaan. Käräjät 6. ja 7. kesäkuuta 1878 Lisää uusia todistajia ja entisten kuulemista. Hämeenkorpi on paikalla, ja nyt oikeus ottaa hänet ilmeisen vakavammin. Todistuksensa mukaan hän oli ollut Kanasessa ja kuullut siellä syytinkiukon hautauksesta. Tulee Kauppiseen maanantaina puolenpäivän jälkeen, jolloin kaukaisimmatkin vieraat ovat jo lähteneet. Saa Elias Kauppisen talosta leipää ja maitoa syödäkseen. Paikalla on tuolloin vain vielä elossa oleva isäntä ja emäntä. Syö, ja lähtee eteenpäin. Jää lepäilemään sorakuopalle, johonkin kirkolle ja järvelle johtavien teitten risteysalueelle. Nukahtaakin. Väittää illalla Elias Kauppisen menneen ohitseen järven suuntaan, pian perässään Matti Kauppinen kaiverrettu keppi (med en gräfne käpp) tai pönkän pätkä kädessään. Ei kuule kuitenkaan mitään huutoja ja sanoo, että oli paikassa, josta ei nähnyt järvelle menevälle tielle. Hämeenkorpi, kellonpuhdistaja Ullavasta, lähtee pian paikalta, mutta törmää ensin kuitenkin pariin henkilöön, jotka myöhemmin todistavat hänen olleen mainitussa paikassa väittämäänsä aikaan. Lisää hieman todistuksen uskottavuutta! Yöpyy Niemen talossa kirkolla ja jatkaa seuraavana aamuna matkaansa Vetelin suuntaan. Hämeenkorven todistamisen aikana pöytäkirja kertoo Matti Kauppisen sanoneen, että "valehtelee kuin sika". Greta Matintytär (leski) sanoo, ettei muista miehen heillä edes käyneenkään. Matti Kauppinen on itse aiemmilla käräjillä kertonut illalla käyneensä Kykyrin torpalla (todistettukin käyneen). Missä tämä torppa on sijainnut, ei käy ilmi. Matin käynti siellä on liittynyt heinänniittäjä Kejsalalle tapahtumailtana maksettuun niittopalkkaan. Hämeenkorven todistuksen pohjalta tapahtuma-alueesta on laadittu kartta, jota kuitenkaan ei ole käräjäpöytäkirjassa. Todistaja n:o 100 on Matts Matinpoika Peltoniemi, joka todistaa nähneensä Hämeenkorven matkalla Vetelin suuntaan. Asian käsittely siirretään jatkettavaksi seuraavana päivänä. Matti annetaan yön ajaksi vanginvartijan huostaan. Kyrkoväckare J A Hohenthal määrätään yhdessä Hämeenkorven kanssa käymään Halsualla, täsmentämään joitakin yksityiskohtia kartasta. Aamulla 7.6. istuntoa jatkettaessa Hohenthal nimetään todistajaksi n:o 101. Hohenthal oli yhdessä todistaja 97:n (Hämeenkorpi) kanssa yön aikana käynyt Halsualla varmentamassa piirustusta tienristeyksestä ja hiekkakuopasta, jossa todistaja n:o 40, Johan Johaninpoika Kauppinen sekä renki Aleksander Andersinpoika Isosaari olivat hänet tavanneet ja missä Hämeenkorpi väitti nähneensä ensin Elias Kauppisen ja pian tämän jälkeen Matti Kauppisen matkalla järven suuntaan. Piirustus sinällään oli todettu muuten oikeaksi, mutta hiekkakuoppa oli merkitty siihen vähän idemmäksi kuin mitä se maastossa sijaitsi. Thomas Hämeenkorpi kutsutaan vielä todistamaan. Oikeus kyselee hiekkakuopan tapahtumista. Uutena todistuksessa tulee esiin, että häntä on painostettu. Ennen näitä käräjiä hänet on noudettu, koska hän ei ollut edellisellä kerralla paikalla. Kun hän sittemmin oli käräjiä odottamassa vankiföörari Johan Läspän talossa, oli sinne tullut talollisen leski Maija Matintytär Niemi, Matti Kauppisen sisar. Hän oli suureen ääneen, todistajien kuullen, Jumalallakin pelotellen, varoitellut puhumaan vain totta ja vain sellaista, mikä ei vahingoittaisi Matti Kauppista. Renki Haukasta todistuksen mukaan Hämeenkorpi saisi puhua mitä vain. Nämä jäävätkin viimeisiksi todistuksiksi. Oikeus jää harkitsemaan päätöstä. Tuomio Oikeus antaa päätöksensä pian todistajien poistuttua. Ehkäpä se oli jo yön aikana valmisteltu. Oikeus toteaa..."tutkinnan loppuun saatetuksi..ja todistetuksi tulleen.. että syytetty Matti Kauppinen..vakain tuumin..sanottuna aikana on kohdannut Elias Kauppisen..aiheuttanut ne osoitetut vahingot, jotka ovat täten aiheuttaneet hänen kuolemansa ja katsoo oikeaksi tuomita Matti Kauppinen tapahtuneesta murhasta mestattavaksi ja teilattavaksi (halshuggas ock steglas). Päätöksessä käräjäoikeus varaa mahdollisuuden vielä jatkossa tarkastella lesken ja rengin osuutta, ”jos jotain uutta ilmenee”. Päätöksessä määritetään vielä rahallisia vastuita mm korvauksesta ruumiinavauksesta ja muutamasta todistajan palkkiosta. Vallitsevan käytännön mukaan päätös alistetaan Vaasan hovioikeuden tarkastettavaksi. Matti Kauppinen "käräjäoikeuden passituksella.. lähetetään Vaasan lääninvankilaan (kronahäkte) siellä säilytettäväksi, kunnes hänestä toisin määrätään". Valitusajaksi määritetään lakiin perustuvasti kolmekymmentä päivää. Hovioikeuden päätös Vaasan hovioikeus suorittaa asiassa oman käsittelynsä, ainakin nykymittapuun mukaan varsin nopeasti. Myös Matti Kauppinen on laatinut linnasta käsin oman valituksensa tuomiosta. Päätöksessään 18.7.1878 hovioikeus toteaa, ”että suoritettujen tutkimusten mukaan ja oikeuden edessä todistettuna.. vastaan Matss ja Greta Johanna Kauppinen sekä Henrik Haukka..ei ole mitään osoittaa heidän laillista asemaansa vastaan sekä, ettei heitä voida asettaa vastuuseen niistä teoista, joita asiassa on käsitelty..". Näissä olosuhteissa korvaukset niin ruumiinavauksesta kuin todistajien palkkioistakin määrätään maksettavaksi kruunun varoista ja mikä tärkeintä Matti Kauppisen kannalta-.." ja tulee Matti Kauppinen, jos muu laki ei estä, heti vapaalle jalalle asettaa.." Nykykielellä kai voitaisiin sanoa, että ei ollut saatu riittävää näyttöä. Yhteenvetoa Asia oli vireillä lähes kaksi vuotta, minä aikana sitä käsiteltiin kuusilla eri käräjillä. Käsittelypäiviä oli yhteensä yhdeksän. Asia oli poikkeuksetta pääasia jokaisessa istunnossa ja käsittely kesti lähes joka kerta koko päivän. Numeroituja todistajia asiassa oli 101, joista suurta osaa kuultiin useilla eri käräjillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen käräjäpäivän aamuyöstä, osin kai edellisenä iltana, mittavat hevoskaravaanit ovat matkanneet kohti käräjäpaikkaa, Kaustisella Puumalaisen talossa. Osa istunnoista on ollut kaksipäiväisiä, jolloin seuraavana päivänä paikallaoloon velvoitetut ovat joutuneet yöpymään. Neljät käräjät ovat ajoittuneet lumikelien aikaan. Koko vireilläoloajan asia on ollut ykkösaihe ihmisten tavatessa toisiaan. Ja on varmasti herättänyt keskustelua vuosikymmeniksi vielä jälkeenkinpäin. Matti Kauppinen on ollut pidätettynä tai vangittuna tutkinnan aikana seuraavasti 9.1.77 vangitaan ensimmäisen kerran ja kuljetetaan Vaasaan 20.2.77 lasketaan takuita vastaan vapaalle jalalle, vangittuna n 1 1/2 kuukautta määrätään säilytettäväksi vankienhoitajan luona seuraaviin käräjiin saakka, pidätysaika noin 1 viikko 29.4.78 vangitaan jälleen ja lähetetään Vaasan linnaan vangittuna 7.6. saakka, noin 1 ½ kuukautta 7.6.78 luetaan lopullinen tuomio ja lähetetään Vaasaan odottamaan hovioikeuden tarkastuspäätöstä ja tuomion mahdollista toimeen panoa 18.7.78 hovioikeuden vapauttava päätös, vangittuna olo tällä kertaa 1 kuukausi ja 1 viikko Yhteensä Matti Kauppinen on ollut asian käsittelyn aikana pidätettynä tai vangittuna noin neljä kuukautta ja on hänet sinä aikana kuljetettu kolme kertaa Vaasaan ja takaisin, ainakin Kokkolaan saakka hevosella. Sieltä hänet on kuljetettu ilmeisesti junalla ja vankivaunussa Seinäjoen kautta Vaasaan, ja sama toisinpäin. Käräjäoikeus oli päätöksessään varannut vielä mahdollisuuden lesken ja rengin tekemisten tutkimiseen " mikäli jotain uutta ilmenee". Kun hovioikeus nyt totesi, ettei heitä ketään vastaan ollut osoitettu mitään sellaista, jonka mukaan heidät voitaisiin panna vastuuseen teosta, oli se myös vapauttava päätös heillekin. Ja kun kukaan ei Senaattiinkaan valittanut, "vuoden ja yhden yön kuluessa", niin kuin siihen mahdollisuus olisi ollut, asia sai aikanaan lain voiman. Elias Kauppinen oli kuollut ja syyllistä ei saatu selville! Viimeiseksi lopuksi En pyrkinyt tekijän löytämiseen minäkään. Olen suorastaan yrittänyt välttää kenenkään syyllistämistä. Tarkoitukseni oli löytää murhakiven ja murhatanhuan tarinalle "vaatteita ylle". Löysin ja samalla koin monia mielenkiintoisia hetkiä. Tapahtunut on tällä hetkellä puhdasta historiaa. Se ei ole häpeäksi millekään osapuolelle. Jos vielä kykenen antamaan mukavan lukuhetken jollekulle tällä kirjoituksellani ja joskus näen Murhakiven jopa pystyssä, asennossa, johon se kuuluu, olen täysin tyytyväinen. Toisaalta, eipä ole minun päänsärkyni, jos lumiaura sen särkee, mutta toisaalta, Elias Kauppisellekin olisi paikallaan moinen kunnianosoitus. LÄHTEET 1. Kokkolan tuomiokunta / C 4c 1 /1865–1886 Vetelin välikäräjien pöytäkirjat 2. Kokkolan tuomiokunta / C 4a 15 / 1878 Vetelin käräjäkunta Varsinaiset käräjäpöytäkirjat 3. Vaasan hovioikeus Di 180 Alistettujen asiain päätöstaltiot v 1878 Asiakirjat säilytetään Vaasan maakunta-arkistossa _______Keijo Honkonen keijo.honkonen@hotmail.com________________________________________________________________
Additional Hints
(No hints available.)