Valssi

Tämä kätkö kuullu Tanssin taikaa -kätkösarjaan. Kätkö esittelee paritansseista valssin.

Valssi aloitti paritanssien historian sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa, ja siksi valssi pitääkin vuosikymmenestä toiseen perustellusti paikkansa tanssi-illan aloittavana sekä lopettavana tanssirytminä.  Luonteeltaan valssi on pehmeän keinuvaa, soljuvaa ja – mikäli tanssijat käyttävät lattian tuen hyväkseen ja ponnistavat vahvasti valssiaskeliin – etenevästi pyörivää, ja sen kuviopohja on sen verran yksinkertainen, että siinä voi helposti päästä mukavaan yhteiseen keinuvaan tanssiflowhun.

Rytmiikka.  Tahtilaji on 3/4 ja tempoalue on melko laaja, noin 45-60 BPM.  Rytmikerroksessa korostuu basso ykkösiskulla, johon rummut vastaavat hillitysti kakkos- ja kolmosiskuilla (”umm-pah-pah, umm-pah-pah”).

Tanssiotteet.  Valssia tanssitaan lähinnä suljetussa tanssiotteessa, muutamaa poikkeuskuviota (mm. pumpulikäännökset) lukuunottamatta.

Tyypillisiä tanssikuvioita.  Valssin kuviopohja on varsin yksinkertainen ja koostuu lähtöjalan vaihtavista kolmen askeleen mittaisista vaihtoaskelista sekä oikeasta ja vasemmasta käännöksestä, jotka voidaan ymmärtää ”kääntyvinä vaihtoaskelina”.  Käännösten loppuosaa voi maustaa seuraajan pyöräytyksellä käden ali (ns. pumpulikäännökset) ja helppona rytmileikittelynä toimii yksiaskelvalssi, jossa otetaan askelia vain tahtien ykkösiskuille.  Hieman haastavampaa on ns. kaksiaskelvalssi, jossa yleensä otetaan askelia ykkös- ja kolmosiskuille ja tehdään käännökset keinukäännöstyyppisinä.

Tyypillisiä kappaleita.  Uralin pihlaja, Kaunis on luoksesi kaipuu, Ruusuja hopeamaljassa, Metsäkukkia, Kulkurin iltatähti, Maijan ja Jannen häävalssi, Keinumorsian, Sun askeltesi ääntä kuuntelen (Varjokuva), Kotkan poikii ilman siipii (Juha Vainio), Yölintu (Solistiyhtye Suomi), Kesäillan valssi.

Historiaa.  Valssi on hyvin vanha tanssi: ensimmäiset merkinnät valssin kaltaisesta tanssista ovat peräisin eteläbaijerilaisesta Tegernseen luostarista jo niinkin varhain kuin 1000-luvulta.  Näitä ns. alkuvalsseja tanssitaan vieläkin Ylä-Baijerissa ja Tirolissa, ja kaikkiin niihin sisältyy valssimaisesti pyöriviä askelikkoja.  Ensimmäinen varsinainen valssivillitys koettiin Euroopassa vuosina 1300-1550, mutta tällöin suurin osa valssista tanssittiin vielä erillään, ja suljetussa tanssiotteessa oltiin vain valssin huippuhetkillä.  Kirkko yritti pitkin matkaa kahlita valssia tiukoin säännöin: eräässä vaiheessa sekä pyöriminen että neidon ympäri kiepauttaminen kiellettiin.  Erityisen raskauttavaa pyöriminen oli silloin, jos neidon alushame pääsi vilahtamaan, ja rangaistukset vaihtelivat sakoista jalkapuu- ja vankeustuomioihin.

Saksasta Englantiin valssi levisi ländler-muotoisena, ja toista reittiä pitkin Ranskasta volte-muotoisena.  Valssin ensimmäinen pitkä kukoistuskausi katkesi uskonpuhdistukseen sekä barokin aikakauteen.  Kaikki pyörivät tanssit kiellettiin koko protestanttisessa Euroopassa jumalanpilkkana, ja barokki puolestaan synnytti hienostelevat ja sievistelevät baletinomaiset hovitanssit (etupäässä Ludwig XIV Aurinkokuninkaan hovissa), joihin valssi ei kuulunut.

Valssi pysytteli kuitenkin sitkeästi hengissä eri puolilla Eurooppaa eri muodoissaan, ja sen kansanomaisempi, paritanssinomainen muunnos saavutti lopullisen voittonsa teollisen vallankumouksen myötä.  Keskeisessä asemassa nykymuotoisen valssin leviämisessä Eurooppaan oli Wienin kongressi vuonna 1815.  Kongressin tavoitteena oli Euroopan rajojen uudelleenjärjestely valtasuhteiltaan tasapainoisiin suuriin ja pieniin maihin Napoleonin sotien jäljiltä, ja siihen osallistuivat kaikki merkittävät Euroopan valtionpäämiehet.  Wienin kongressia kutsuttiin tanssivaksi kongressiksi päivittäin keisarin palatsissa 40 pöydässä tarjottujen päivällisten sekä keskeytymättömänä sarjana järjestettyjen juhlien, vastaanottojen, tanssiaisten, konserttien, teatterinäytösten sekä metsästys- ja rekiretkien vuoksi.  Iltaisin tanssittiin wieninvalssia, ja näin Euroopan ylimystö tutustutettiin nykymuotoiseen valssimusiikkiin ja tanssiin.  Wienin kongressin kautta wieninvalssi levisi sekä musiikkina että tanssina koko Eurooppaan ja aloitti modernin paritanssin voittokulun – ja loppu on historiaa, kuten on tapana sanoa.

Suomeen valssi saapui kahta eri reittiä pitkin niinkin aikaisin kuin 1800-luvun alussa (siis jo ennen Wienin kongressia), mutta aluksi tämä pyörivä tanssi oli vain säätyläispiirien etuoikeus, ja vasta paljon myöhemmin, valssimusiikin levittyä pelimannien käsiin, alkoi valssi saavuttaa syvempiä kansanosia.  Merkillepantava, hauska yksityiskohta valssista on, että lähes koko 1800-luvun ajan tehtiin vain oikeaa käännöstä, mikä ei liene ollut mitenkään helppoa varsinkaan daameille!  Vasta 1800-luvun lopulla uskaltauduttiin pyörimään myös vasemmalle.

1900-luvun aikana maahamme syntyi vähitellen omaleimainen ja monipuolinen valssikulttuuri, jonka musiikillisena kuninkaana voidaan perustellusti pitää Georg Malmstenia.  Hänen kynästään on 1930-luvulta lähtöisin sellaisia ikivihreitä valsseja kuin Terveiset ulapalta, Leila, Lemmen liekki leimahtaa, Kyllikki ja lukemattomia muita.  Muita unohtumattomia valsseja sävelsivät sekä Kullervo Linna (Kultainen nuoruus) että Toivo Kärki ja tulkitsijana Olavi Virta on jättänyt jälkipolville monia mestariteoksia.  Tavanomaisen, pyörivän valssin rinnalle on syntynyt muitakin valssimuotoja, kuten tanhuvalssit sekä saaristolaisvalssit, mutta tavanomaisessa tanssi-illassa vallalla on perinteinen valssityyli. Lähde: tanssit.fi

Lokivihkosta löytyy tähän kätkösarjaan kuuluvan Mysteerikätkön koordinaatti, joten muistathan kirjata koordinaatin talteen.