Kuoro näytelmästä
Siriuksen vieraat
Kylä nousi suosta, ja painuu suohon takaisin!
Kuu imee itsensä verta täyteen ja kelluu kylläisenä suosta nousseen kylän yllä!
Pilvi, Ilmestyskirjan päättömän hevosen muotoinen, kulkee sen eteen, ja sata vuotta laukkaa maiseman läpi: ryysyläiset tulevat, maantietä tehdään hätäaputyönä akanaleipäpalkalla, ja punatauti nauraa nälän kintereillä.
Kun kuu tulee täydeksi, se voi vain vähetä!
Iloiset vieraat saapuvat usvasta nousevan saaren rantaan:
kuutamossa se näyttää lehtikullasta leikatulta, ja kuusen latvat piirtyvät taivasta vasten, sakaraisina ja koukeroisina kuin Laestadiuksen lehmännahkaan sidotun postillan fraktuuri.
Kuu imee itsensä verta täyteen, ja kelluu kylläisenä usvasta nousseen saaren yllä.
Yhä kumartumattomia Turjanjärven Ruumissaaressa nälkävuosina kuolleiden nimettömät haudat!
Kylä nousi suosta, ja suohon painuu takaisin!
Kuokka on kotiseutumuseossa.
ESINEISIIN EI SAA KOSKEA
- Arto Melleri