"Pyhäkoski kaukana Pennalasta" on yksinkertainen ja helppo multikätkö. Se sijaitsee Pyhäkosken venekanavalla Kymijoen vesistössä lähellä Mäntyharjua. Käsikäyttöinen kanava yhdistää Pyhäveden sekä Lahnaveden. Ensimmäiseltä pisteeltä (D1,5/T1,5) löydät piilotettuna lopulliset koordinaatit. Jotkut meistä saattavat muistaa täysin sepitteelliseen periämätietoon pohjautuvan Pennalan pienen suuren miehen Alkis Fyllon, joka aikoinansa joutui hakemaan välillä leipänsä myös hieman kauempaakin. Edellä mainitun perimätiedon mukaan Alkis lähti Saimaan savotalta kerran puntikselle soljuen tukkinippujen kanssa Pyhäkosken kanavan kautta aina ylävirtaan Porvoonjoelle Pennalaan saakka. Alkikselle oli tullut ikävä äidin leivonnaisia.
Vanha uittoväylä
Pyhäkoski ja myöhemmin rakennettu kanava olivat ennen osa tärkeää uittoreittiä Saimaalta Kymijoelle. Reitin pituus oli noin 170 km. Puunjalostustehtaat Kymijoen varressa tarvitsivat puuta myös Saimaalta. Enso-yhtiö oli rakentanut uittoreitin etelästä Kivijärven vesistön kautta. Reitti oli noin 115 km pitkä, mutta se oli hankala ja kallis käyttää. Reitillä tarvittiin nostureita, ketjukuljettimia, tukkirännejä, varppaajia, höyrykoneita, pumppuja sekä suuri joukko työväkeä. Uitto oli hidasta ja kallista. Halla-yhtiö (nykyisin UPM) tarvitsi myös puuta Saimaalta, mutta Enso ei tietenkään antanut lupaa käyttää omaa Väliväyläksi kutsuttua uittoreittiään, joten Hallan oli etsittävä toinen reitti pohjoisempaa, vaikka matkan pituus tuli selvästi pidemmäksi Väliväylään verrattuna. Hallan uittoväylällä Mäntyharjun reitin kautta tarvittiin viisi ylivientilaitosta ratoineen ja vinsseineen. Maamatkat olivat lyhyitä lukuunottamatta Honkataipaletta, jossa matkaa oli viisi kilometriä. Kanavat olisivat tulleet kalliiksi. Lisäksi lupa niiden rakentamiseksi olisi tarvinnut hakea Pietarista. Byrokratiaa olisi ollut paljon ja koko hanke olisi kestänyt useita vuosia. Ylivientilaitoksiin luvan sai nopeammin, koska sen saattoi myöntää maaherra. Enso sai kuitenkin vihiä Hallan suunnitelmista ja estääksen sen osti maan suunnitellulta ratalinjalta Honkataipaleesta. Mutta Halla oli ovelampi. Siellä huomattiin, että rakentamalla kapeampi metrin kiskovälin rata se voitiin tehdä toisesta paikasta vaikeammankin maaston kautta. Honkataipaleessa tarvittiin myös höyryveturi. Ylivientilaitokset olivat valmiita vuonna 1910 ja Halla pääsi aloittamaan uitot reitillä. Hallan reitti oli nopeampi kuin Enson Väliväylä. Kiskot menivät veteen, joten tukit pystyttiin siirtämään nopeasti vedestä vaunuihin ja päinvastoin. Järvillä oli mahdollisuus käyttää hinaajia, mikä oli monta kertaa nopeampaa kuin Enson reitillä, missä jouduttiin käyttämään varppaajia matalien ja karikkoisten järvien johdosta. Siellä ei myöskään aluksia voitu siirtää järvestä toiselle, koska järvien välissä oli vain koskia ja tukkirännejä. Hallan reitti oli myös halvempi, koska siellä ei tarvittu ketjukuljettimia, tukkirännejä höyrypumppuineen eikä nostureita. Myös työntekijöitä tarvittiin huomattavasti vähemmän kuin Enson väliväylällä, jossa uitot lopetettiin vuonna 1964. Väliväylä on nykyisin suosittu kanoottireitti. Hallan reitillä liikenne jatkui vuoteen 1976 saakka. Honkataipaleen höyryveturi korvattiin dieselveturilla vuonna 1972. Viimeisinä vuosina kuljetettiin myös veneitä. Rata purettiin ja tukkivaunut romutettiin vuonna 1984. Teksti ja tiedon hankinta: Tarmo Hurskainen © 2005
