-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(regular)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Peruskätkö " Siellä jossain "
Kuinkahan moni musiikki kappale on pelastanut ihmishengiä ja estänyt suuria aineellisia vahinkoja soidessaan , sekä soinut taukoamatta useamman vuorokauden .
Ei hassumpi valinta kännykän soittoääneksi
Ensimmäinen radiomiina
PionP 12 oli Karjalan kannaksella raivaamassa miinoja heinäkuun lopulla 1941, kun 2,/PionP 12:n päällikkö sai 27.8. pataljoonan esikunnasta ilmoituksen, että samana päivänä oli tapahtunut räjähdys vihollisen osittain hävittämillä silloilla Jääskessä ja Antreassa. Asia oli outo, koska nuo sillat olivat jo useita päiviä olleet suomalaisten hallussa. Jääsken silta jo viikon ja Antrean Kuukaupin silta pari viikkoa. Oli ilmeistä, että katkaistuaan sillat vihollinen oli varustanut ne aikalaukaisimilla varustetuilla panoksilla, joita pioneerit eivät olleet löytäneet.
Kuukaupin sillan räjähdyksessä kuoli viisi upseeria, jotka olivat selvittämässä sillan korjausmahdollisuuksia. Lauri Sutela kertoi saamastaan tehtävästä ja sen toteuttamisesta:
Siirryin Kuukaupille, silta oli 250 metriä pitkä, vuonna 1939 valmistunut teräsristikkosilta korkeine maatukineen ja kaksine välitukineen. Venäläiset olivat lähtiessään pudottaneet sillan keskiosan Vuokseen. Edellisen päivän räjähdys oli sortanut Viipurin puoleisen maatuen ja vaurioittanut siltajännettä. Kirkonkylän puoleinen maatuki ja jänne olivat ehjinä. Lähettämäni pioneeriryhmä seisoi maatuen panoskaivon ääressä, se oli kuitenkin irtoroskaa ja ihmisulostetta lukuun ottamatta tyhjä.
Kun oli kaivettu noin puoli metriä kaivajana ollut pioneeri ilmoitti: “Täällä on lankku.” Puinen välikansi poistettiin ja laskeuduin itse kaivoon. Kaivossa oli suuria räjähdysainekappaleita, sähköjohtimia sekä nallit panoksissa. Lisäksi kaivossa oli salaperäinen mustanvihreä mytty. Katkoin nopeasti mytystä lähtevät johtimet linjapihdeillä ja kävin sitten itse mytyn kimppuun. Mytty osoittautui kumisäkiksi, jonka puukolla leikattuani näin kaksi metallilaatikkoa, joita yhdisti peukalonvahvuinen kumikaapeli.
Tutkimuksia jatkettiin Helsingissä Yleisradion pajalla. Siellä selvitettiin laukaisimen toimintaperiaate. Lähettämällä määrätyllä aallonpituudella signaali, jolla saadaan laukaisimessa olevat ääniraudat värähtelemään siten, että niiden päässä olevat jouset koskettavat ympäröiviä metallirenkaita. Virtapiiri sulkeutuu tällöin, mikä virittää sytytinreleet.
Vastatoimenpiteenä alkoi 3.9. keskeytymätön Säkkijärven polkan soittaminen häirintäjaksoluvulla. Tätä jatkettiin aina kevääseen asti. Viipurista löydettiin kymmenkunta radiominaa. Kuitenkin ainakin posti- ja lennätintalo samoin kuin Linnansilta tuhoutuivat ennen kuin vastatoimiin oli ryhdytty.
Kenraali Lauri Sutela päätti palveluksensa puolustusvoimain komentajana lokakuun 11 päivänä 1983
SÄKKIJÄRVEN POLKKA
Historia
Polkan melodiaa oli soitettu ainakin jo 1800-luvun lopulla Karjalankannaksella, jolloin sillä ei ollut vielä nimeä. Sieltä se tarttui monen tuon ajan harmonikansoittajan ohjelmistoon. Polkkaa olivat soittaneet enimmäkseen Säkkijärveltä olleet pelimannit "muistin rajoista saakka", ja kappale sai tästä nimeksen Säkkijärven polkka. Melodiassa on yhtäläisyyksiä joihinkin länsivenäläisiin ja puolalaisiin tanhusävelmiin. "Säkkijärven kanttorina toiminut kirkkomuusikko Primus Leppänen (1872-1934) kirjoitti polkan nuotit paperille, merkiten sen tunnollisesti kansansävelmäksi. Hän tarkoitti polkkanuoteillaan orkesterikappaletta, mutta tanssisävelmäksi se muodostui." Näin kertoi säkkijärveläinen opettaja Väinö Seppä.
Aluksi polkan melodia oli kaksiosainen, mutta pelimannit lisäsivät siihen osia, jotka tunnemme tämän päivän versiosta. Tällä tavoin esitetty melodia muodostui vähitellen versioksi, jolla Säkkijärven polkka tänään tunnetaan ja eniten soitetaan.
Väinö Kähärä ja Willy Larsen
Toivo Tammisen mukaan tärkeässä roolissa polkan synnyssä on ollut säkkijärveläinen pelimanni Väinö Kähärä, joka yhdisti kolme kotiseudultaan kuulemaansa polkkaa yhdeksi kokonaisuudeksi. Muutettuaan Yhdysvaltoihin 1927, Kähärä meni New Yorkissa norjalais-amerikansuomalaisen harmonikansoittaja Willy Larsenin oppilaaksi, jolle Kähärä vastapalvelukseksi soittotunneista opetti suomalaisia tanssikappaleita. Ensimmäisenä Säkkijärven polkan levytti siten Willy Larsen omana sovituksenaan New Yorkissa lokakuussa 1928 nimellä Säk'järven polkka Columbia Records-levy-yhtiölle pianoharmonikalla.
Viljo Vesterinen
Viljo Vesterinen levytti kappaleen neljästi: Ensimmäinen Vesterisen tekemä levytys tapahtui jo 1930 Suomi Jazz Orkesterin kanssa. Levytys ei ollut harmonikkasoolo, vaan laulun kertosäkeen lauloi Kurt Londen (salanimellä Ilmari Rae) R. R. Ryynäsen tekemän sanoituksen pohjalta. Lisäksi hän levytti sen vuonna 1939 Dallapé-orkesterin kanssa ja sotien jälkeen 1947 ja lopuksi yhdessä Lasse Pihlajamaan kanssa 1952
Vuoden 1930 levytyksessä ei Tammisen mukaan ollut mukana kaikkia nykyisiä osia, kuten ei muissakaan tuon ajan levytyksissä. Vesterisen on arveltu kuulleen Larsenin levyttämä versio 1930-luvun alussa ja kehitelleen sovitusta edelleen itselleen sopivammaksi, jolloin Vesterisen myöhemmistä levytyksistä tulikin pidempiä ja useampiosaisia versioita.
Viipurin pelastaja
Kaikkein tunnetuin ja historiallisin on 17. kesäkuuta 1939 tehty levytys entisten Dallape-orkesterin jäsenten kanssa. Äänitys tapahtui Helsingin Saksalaisen koulun juhlasalissa. Levytyksestä tuli paitsi Viipurin pelastaja, myös kaikkien aikojen tunnetuin esitys Säkkijärven polkasta.
Jatkosodassa venäläiset laittoivat Viipuriin radiomiinoja, jotka oli viritetty räjähtämään tietyllä taajuudella. Miinat räjähtivät, jos radiotaajuudella soitettiin tietty kolmisointu; jokaisessa miinassa oli kolme äänirautaa, jotka värähtelivät tietyillä, kullekin miinalle yksilöllisillä taajuuksilla. Miinoja oli sijoitettu eri puolille kaupunkia. Suomalaiset ihmettelivät kummallisia miinojen räjähtämisiä. Aluksi pioneerit epäilivät niiden olevan aikalaukaistavia miinoja, mutta pian pioneerit löysivät joitain räjähtämättömiä miinoja, jotka sitten Yleisradion avustuksella purettiin ja tutkittiin. Suomalaiset saivat miinojen paikkoja selville Neuvostoliitosta vangittujen neuvostosotilaiden kautta. Pääesikunta sai Yleisradiolta yhden lähetysauton käyttöönsä, joka sitten ajettiin Viipuriin. Sillä voitiin lähettää miinojen kantoaallolla olevaa lähetystaajuutta. Levyksi valittiin auton levykokoelmasta Säkkijärven polkka. Niinpä vihollisen tavoitteen estämiseksi ruvettiin soittamaan Säkkijärven polkkaa – ja nimenomaan Vesterisen levyttämää versiota – yhtä soittoa, ilman taukoja, jotta vihollisen käyttämä kolmisointujen taajuus saatiin "sekoitettua" käyttökelvottomaksi. Pian huomattiin, että venäläiset lähettivät jatkuvasti kolmisointuaan samalla lähetystaajuudella. Näin alkoi taistelu radioaalloilla. Tätä lähetystä jatkettiin yhtäjäksoisesti kolme vuorokautta, kunnes Aunuksesta saatiin toinenkin auto Viipuriin. Tällävälin oli purettuja laukaisimia tutkitaessa huomattu, että venäläisillä oli kolmella eri radiotaajuudella tomivia radiomiinoja. Suurena pelkona oli, että lähetysautojen generaattoreita pyörittävät polttomoottorit menevät häiriöön ja siksi armeija tilasi pikaisesti Helvarilta lisää 50W lähettimiä. Näillä sitten lähetettiin häirintälähetyksiä vuoden 1942 puolelle. Oli nimittäin laskettu, että miinojen akut ja paristot tyhjenivät vähintään kolmen kuukauden aikana. Uutta Viipurin pamausta ei päässyt tapahtumaan.
Jos tulet kätkölle lentokentän kautta suosittelen jättämään normaalin auton ehdotettuun parkkipaikkaan , maastoautolla matkaa voi jatkaa kätkö paikan läheisyyteen .
Additional Hints
(No hints available.)