Löysimme tämän hienon TB:n metsän siimeksestä. Yksi lempirunoistamme on Kirsi Kunnaksen Pikku peikko peikkuluinen, joka etsi suolla kuita, joita se löysi joka silmiäisen luota. Se runo sopii tälle kätkölle "Metsään meni", koska matka kätkölle kulki kosteikkojen läpi. Runokirjamme on lainassa tällä hetkellä, mutta saatuamme sen takaisin, kirjoitamme runon tänne. Runo sopii kaikille etsijöille, toiset etsivät aarretta, toiset kuita.
Kolme tuntia myöhemmin:
Peikko ja kuu
Pikku peikko peikkuluinen
juoksi pitkin pitkospuita
etsimässä suolla kuita
ihmetellen kummaa tuota:
joka silmiäisen luota
löysi yhden keikkumasta.
Pikku peikko peikkuluinen
mietti, mietti minkä taisi
miten niistä yhden saisi
ihan ikiomaksensa,
jonka kotikuusellensa,
kuusen oksalle veisi.
Pikku peikko peikkuluinen
viimein ryömi kuusen koloon,
vaipui unen unioloon.
Silloin näki keikkumassa
kuusen latvasakarassa
KUUN
ja kuu hymyili,
hymyili aamuun asti.
Kirsi Kunnas
[This entry was edited by Tytti&Mixa on Sunday, February 03, 2008 at 8:11:30 AM.]