Jälleen olisi tarjolla pientä ulkoilutusta Kalvolalaisissa kylämaisemissa. Kylämaisemia-kätkösarjan kolmas kätkö, kohteena Oikola, on julkaistu. Yksi kätkö olisi vielä sarjaan suunnitelmissa, ja lopuksi bonuskätkö, joten kannattaa säilyttää kerätyt numerot.
Sarjan loppujen kätköjen julkaisu menee näillä näkymin kesälle 2022.
Sinun tulee kerätä reittipisteiltä kirjaimia N-R vastaavat numerot, jotta pääset etenemään reitillä, ja löytääksesi loppupurkin. Matka alkupisteeltä purkille sujuu parhaiten kävellen tai polkupyörällä, ja tällä tavoin toki kylämaisemistakin saa eniten irti.
Autolla, tahi moottoroidulla kaksipyöräisellä etenevälle kätköilijällekin on tarjolla lyhytaikaiseen parkkeeraukseen soveltuvia paikkoja. Jos nyt ei ihan jokaisen reittipisteen vieressä, mutta aika mukavasti kuitenkin. Huomaa kuitenkin että maantieltä kartanon maille erkaantuvat tiet ovat kartanon yksityisiä tilusteitä, joille ei ole suotavaa lähteä ajelemaan, vaikka kieltomerkkejä näissä risteyksissä ei olekaan.
Kävelymatkaa alkupisteeltä, reittipisteiden kautta loppupurkille kertyy noin 4,5 kilometriä ... reittivalinnoista toki riippuen.
Reittipiste 1
Kartanon renginpirtti
Kätkön otsikkokoordinaatit johdattavat sinut maantien varteen, melko lähelle Sittalan ja Oikolan kylien rajaa. Ja mikä jottei, kun tältä kohdalta katselee ympärilleen, pääseekin jo aika hyvin Oikolan kylän maisemiin kiinni.
Omat kotinurkat eivät sijaitse ihan näillä kulmilla, joten aivan kotikentällä ei nyt pelata. Mutta toisaalta, vaarini asui aikoinaan pari vuosikymmentä täällä Oikolassa, joten pikku muksuna, vaarin kanssa tuli näilläkin nurkilla pyörittyä.
Kun olet aikasi ihastellut otsikkonaateista etelän ja lännen suuntaan, peltojen yli avautuvia maisemia, voit kääntää katseesi suunnilleen pohjoiseen. Punainen rakennus, pääty maantietä kohti, aikoinaan Niemen kartanon renginpirtiksi valmistunut rakennus. Siinä on kaksi identtistä asuntoa. Toinen eteläpäädyssä, jonka pieni veranta on maantietä kohden. Toinen samanlainen asunto on pohjoispäädyssä.
Älä sekoita samalla suunnalla, hieman kauempana olevaan rakennukseen, jonka sivuseinä on maantietä kohti. Se on uudisrakennus, joka on ollut tuossa vasta toistakymmentä vuotta. Mutta pakko myöntää. Tuossa on uudiskohde onnistuttu rakentamaan varsin hyvin olemassa olevaan rakennuskantaan istuvaksi.
Renginpirtissä aikoinaan asuneista kartanon rengeistä en tiedä kertoa, mutta viimeinen rakennuksessa vakituisesti asunut oli vaarini. Pohjoispäädyn asuntoon hän muutti 70-luvun loppupuolella, kun Iittalassa sijainnut työsuhdeasunto meni eläköitymisen takia alta.
Eihän tuo renginpirtti varustelutasoltaan mikään huippukämppä ollut. Kylmä vesi tuli ... tai oli ainakin tullut joskus 60-70-luvulla. Viemäri keittiön tiskipöydän altaasta sentään toimi jotenkuten. Kylppärin virkaa toimitti piharakennuksen päädystä löytynyt ulkohuussi. Lämmitys pönttöuuneilla ja puuhellalla.
Sähkö sentään tuli. Yksivaiheliittymä, joka tuli avojohdoilla Niemen kartanon muuntajalta, vähän kiertotien kautta. Valot ja telkkari toimivat … kunhan ei samaan aikaan laittanut keittolevyä, tai mitään muuta isompaa kuormaa päälle.
Mutta eipä nykyrajan takana, Ensossa, vuonna 1921 syntynyt, sodassa Suomea puolustanut Kannaksen veteraani vähästä valittanut. Kartanolle maksettava vuokrakin oli huokea. Ja kuuluihan vuokraan piharakennuksen lisäksi vielä erillinen saunarakennus, ja autotallikin.
Saunarakennuksen bongaat, kun käännät katsettasi oikealle, ohi edellä mainitun uudisrakennuksen. Pieni punainen rakennus, pääty kohti maantietä. Saunan vierellä kaivo, jonka kannella oli tuohon aikaan sähkökäyttöinen vesipumppu. Nyt kaivon kannen peittää ”vinttikomero”, joka on siihen nykyisen omistajan toimesta jälkeenpäin rakennettu.
Pirtin ja maantien väliin jäävä niittyalue oli tuohon aikaan kartanon lehmälaidunta. Lehmät tarvitsevat juomavettä, kaivo ja pumppu olivat vieressä, joten laidunaikaan sai vaari kuitattua osan vuokrastaan täyttämällä päivittäin lehmien juottoastian.
Vuodet kuitenkin kuluivat. Karjan pääluku kartanolla laski, ja laitunmaita jäi kasvamaan heinää. Ei tarvittu enää juottoastian täyttöä, mutta toisaalta, alkoivat kranaatinheitinkomppaniassa palvelleen veteraaninkin voimatkin jo hupenemaan. Ikä ei enää mahdollistanut asumista pönttöuunilämmitteisessä renginpirtissä. Vuosituhannen vaihteen paikkeilla koitti muutto takaisin Iittalaan, nykymukavuuksin varusteltuun rivitaloasuntoon.
Pirtin eteläpäädyssä, eli maantietä kohti, verannan yläpuolella on vintin ikkuna. Laske ruutujen määrä. Verannalla, ulko-oven molemmin puolin on ikkunat maantietä kohti. Laske myös näiden ruutujen yhteismäärä ja lisää se vintin ikkunan ruutumäärään. Muuttujalle N saat arvon näiden kolmen ikkunan yhteenlasketusta ruutumäärästä. Sitten eteenpäin...
N 61° 06.(N * 10 + 65)'
E 024° 04.(N * 10 + 6)'
Reittipiste 2
Kartanon veneranta
Niemen kartano sijaitsee Äimäjärven rannalla, Oikolan kylässä. Oikolan kylän ja Niemen kartanon historian alkuaskeleet on kirjoitettu jo 1400-luvulla. Kartano mainitaan perustetun 1576. Vauraimpina aikoinaan kartanolla on ollut liki 70 torppaa ja kartanon maat, noin 11000 hehtaaria, ovat ulottuneet aina Pirttikoskelle saakka, noin 20 kilometriä kartanolta etelän suuntaan. Myös Kuurilan kartano, noin kaksi kilometriä Toijalan suuntaan, on aikoinaan ollut Niemen kartanon omistuksessa.
Torpparilain myötä, vuonna 1918, torpat maineen menivät torppareille, ja sittemmin kartanon maa-alueet ovat muutenkin supistuneet. Mutta mitenkään vähäiseksi ei Niemen kartanoa voi nykypäivänäkään sanoa. Oikolan kylän pinta-alasta, miten se sitten määritelläänkään, taitaa leijonan osa olla nykyäänkin kartanon maita.
Tämä reittipistekin sijaitsee kartanon mailla, ja itse asiassa, nyt ollaan jo varsin lähellä kartanon talouskeskuksen rakennuksia ja piha-alueita. Talouskeskus ja päärakennus piha-alueineen ovat kuitenkin yksityisaluetta, jonne on paras olla menemättä!
Maantieltä, kohti reittipistettä erkaneva Kartanontie (Polun pää 2.1) on kartanon yksityinen tilustie. Tällä tiellä liikut kävellen, tai korkeintaan fillarilla! Ei moottoriajoneuvoilla, vaikka sitä ei erikseen ole liikennemerkillä kiellettykään! Tuliko selväksi!
Etene Kartanontietä, kunnes tulet joen ylittävälle sillalle. Ylitä silta, ja heti sillan jälkeen vasemmalle, hevospuomin näköisen rakennelman kohdalta, joen rantaa seuraavalle heikolle polku-uralle (Polun pää 2.2). Älä etene Kartanontietä tätä pidemmälle, koska siellä alkavat kartanon yksityiset piha-alueet!
Polku johtaa joen rannan metsikköön. Nyt tämä alue on pelkkää metsikköä, mutta vielä 80-luvun alkupuolella täällä oli veneranta, jossa venepaikkoja ehkä parisenkymmentä. Vaarikin piti täällä silloin venettään.
Viereisestä Äimäjärvestä alkunsa saava Oikojanjoki kulkee tällä kohdalla useammassa uomassa, joiden välille jää pieniä saarekkeita. Ovatko nämä uomat alun perin luonnon muovaamat, tai kuinka paljon näitä on menneinä vuosikymmeninä kartanon torpparit tahi rengit lapiotyönä muokanneet, en tiedä…
Kun saavut reittipisteen naatteihin, ja katselet hetken ympärillesi, voit havaita joessa jäänteitä vanhasta lankkusillasta, joka johti uoman yli saarekkeeseen. Vaarin venepaikka oli siellä, ja tuota siltaa pitkin tuli joskus natiaisena kuljettua, kun vaarin kanssa käytiin Äimäjärvellä katiskoilla tai mato-ongella.
Sillan lahottua, saarekkeeseen ei enää pääse, joten vinkki löytyy naattien osoittamasta paikasta. Se on kuusessa ja kooltaan aika pieni. Lähellä vesirajaa, mutta kahlata tai uida ei tarvitse. Jokeen ei saa pudota!
Reittipiste 3
Säännöstelypato
Tämän reittipisteen naateista löydät Äimäjärven pinnankorkeutta säätelevän säännöstelypadon. Tällä nimikkeellä olen sen kersasta saakka oppinut tuntemaan, vaikka pohjapato lieneekin täsmällisempi määritelmä juuri tälle patotyypille. Joskus nuoruusvuosina täällä kävin ensimmäistä kertaa, silloin vaarin kanssa. Sittemmin moni kesäinen kävelyreissukin on tätä kautta kulkenut.
Maantieltä padolle, pääset kahta vaihtoehtoista reittiä pitkin. Parempi reitti menee polunpäiden 3.A1 ja 3.A2 kautta. Tämäkin tie on kartanon yksityinen tilustie, joten ei moottoriajoneuvoilla tännekään!
Polunpään 3.A2 kohdalta tieltä erkanee heikko traktoriura, joka vie pellon reunaa myöden padolle. Uran varrelle jäävä, jo hiukan rapistunut rakennus on kartanon vanha saha. Sahan toiminta on lakannut jo vuosikymmeniä takaperin, mutta aikanaan siellä tuotettiin puutavaraa kartanon omiin tarpeisiin, ja kait sitä kauemmaksikin aikoinaan myytiin. Ainakaan kuljetusyhteyksistä puutavaran myynti ei menneinä vuosikymmeninä ollut kiinni. Rautatie kun on tullut ihan tähän sahan nurkalle.
Tarkemmin sanoen, kyse on Niemen kartanon rakennuttamasta metsäradasta, Kuurilan asemalta, Pirttikoskelle. Rataan oli rakennettu sivuraide kartanolle, ja tästä sivuraiteesta oli sivuraide myös tänne kartanon sahalle.
Kun kävelet sahan ohi, kohti patoa, voit pellon reunalla havaita kasan ruostunutta rautaromua, joka tarkemmin tutkiessa taitanee liittyä tuohon metsärataan. Sahan sivuraide on päättynyt suunnilleen näille paikkeille.
Padolle on myös vaihtoehtoinen reitti, jota voit käyttää vaikkapa silloin jos A-reitin varrelle jäävällä kartanon heinäladolla on peltotöiden aikana runsaampaa traktoriliikehdintää. Polunpäästä 3.B ei lähde mitään varsinaista polkua, mutta tuota reittiä pääsee tarvittaessa, pellonreunan ja joenvarren välistä maastoa myöden padolle. Tämä on lyhempi reitti padolle, mutta loppukesällä, pitkän heinikon takia ei välttämättä mukavin.
Reitit A ja B johdattavat sinut samoille naateille, mutta eri puolille jokea. Mutta ei hätää, padon ja sen rakenteet näet, tulit kumpaa reittiä vain. Ja kun noita rakenteita tarkemmin katselet, huomaat että joessa on itse asiassa peräkkäin kaksi patoa. Vanha pato, rakenteeltaan puuta ja luonnonkiveä, on alajuoksun puolella. Uusi pato on tästä pari metriä yläjuoksulle päin. Mitä materiaalia on uudempi, yläjuoksun puoleinen pato?
| O = 1 |
Terästä |
| O = 3 |
Betonia |
| O = 5 |
Graniittia |
| O = 7 |
Puuta |
Sitten naatteja seuraavalle reittipisteelle. Huomaa kaavoissa O-kirjaimen ja 0-numeron ero.
N 61° 06.(O * 10 + 504)'
E 024° 03.(O * 50 + 254)'
Reittipiste 4
Oikolanvuoren kalliomaalaukset
Kartanon peltoaukeilta, sen paremmin kuin maantien suunnastakaan katsottuna, Oikolanvuori on aika vaatimattoman näköinen pieni mäennyppylä. Nyppylän tiheä metsikkö kätkee sisäänsä varsin jyrkkärinteisen kallion, jonka keskeltä löytyy vanha liuskekivilouhimo.
Louhimolle pääset helpoimmin Taljalantien varteen merkattujen parkkinaattien kohdalta, josta polunpää 4.1:n kautta johtaa heikohko polku louhimon pohjalle. Tämä on helpoin reitti. Toki voit lähestyä kohdetta myös muista suunnista, mutta tällöin maasto on huomattavasti vaativampaa.
Louhimolle mennessäsi saatat havaita kameravalvonnasta ilmoittavan kyltin. Siellä voi olla kamera … tai sitten ei. Kyltti ilmestyi sinne muutama vuosi sitten, alueella esiintyneen roskaamisen seurauksena. Kävelyreissua louhimolle se ei toki kiellä.
Tämän reittipisteen naatit vievät sinut louhimon alkupäähän. Louhimo jatkuu pidemmällekin. Pohjalla on vastassa vähän kosteampi paikka, jonka jälkeen louhimo näyttäisi jo loppuvan, mutta kivipenkereen takaa se kuitenkin jatkuu vielä jokusen matkaa kohti pohjoista. Liikuthan louhimolla varovaisesti, sortuma- ja putoamisvaaran huomioiden. Louhimon maastosta löydät myös Mörrimöykyn kolon. Käyhän kuittaamassa, jos se vielä vihertää kätkökartallasi.
Louhimolla tuli ensimmäisiä kertoja käytyä tutkimusretkillä joskus pikku kersana, 80-luvun alkupuolella. Silloinkin louhimo oli jo kerennyt metsittymään, mutta ei sentään ollut vielä ihan samanlainen kaatopaikka, kuin nykyään.
Myöskään louhoksen seinämistä löytyviä kalliomaalauksia ei vielä tuolloin ollut. Ne ilmestyivät sinne joskus 80-luvun lopun vuosina, tai heti 90-luvun alussa. Taiteilijan henkilöllisyydestä ei, signeerauksien puuttuessa, ole varmaa tietoa. Jonkinlainen hatara aavistus kuitenkin. Rauha tämän graffititaiteilijan muistolle…
Nyt sinun tulisi etsiä louhoksen seinämistä kalliomaalaus, jossa on teksti, piirroskuva ja numerosarja. Numerosarjasta saat arvon muuttujalle P. Tekstinä on jonkin nuorisomusiikkia soittavan humppabändin nimi. Piirroskuva esittää jotakin. En ole ihan varma mitä, mutta varmuuden vuoksi laitoin kätkölle ”ei lapsiystävällinen”-määritteen.
N 61° 06.(587 – N)'
E 024° 03.(P + 222)'
Reittipiste 5
Harakkamäen lohkareluola
Maantien ja rautatien väliin jäävä loivahko mäenkumpare on joskus aikoinaan saanut nimen Harakkamäki. Liekö nimi tullut alueen linnustosta, vai jostain ihan muusta. Mäki on paikoin aika kallioinen, ja jyrkkäreunaisempaa avokalliotakin löytyy, tulosuunnasta Haapasamontien oikealta puolelta. Sinne ei tarvitse kätköä lähteä etsimään, mutta tutustua toki saa. Huomioi tällöin, että olet aika lähellä piha-alueita.
Haapsamontien vasemmalta puolelta, jonne tämän reittipisteen naatit sinut ohjaavat, löytyy niinikään hieman kalliota, sekä myös lohkareikko, ja sieltä luolan tapainen, jonka sisäänkäynnin kohdalle naatit johdattavat.
Luolaa joka on syntynyt kivenlohkareiden alle ja väleihin, kutsutaan lohkareluolaksi, joten tämäkin kai sitten sellainen on. Toisaalta, Suomessa luolaksi määritellään sellainen onkalo, jonne mahtuu sadetta pitämään 2-3 aikuista ihmistä. Tätä määritelmää tämä luola ei ihan täytä.
Vinkki löytyy luolan perältä. Ilman valonlähdettäkin voit vinkin löytää, mutta valosta voi olla apuakin. Luolatutkijan varusteet eivät ole aivan välttämättömät. Seikkailu jatkukoon seuraavilla naattilaskelmilla.
N 61° 06.(Q * 10)'
E 024° 03.(P + 299)'
Ja loppuun pahoitteluni, jos nyt tuotin katkeran pettymyksen jollekin luolailua harrastavalle kätköilijälle;-)
HUOMIO!!!
Reittipiste 6 ja loppupurkki sijaitsevatkin sitten rautatien pohjoispuolella. Rata-alueella liikkuminen on kiellettyä, joten rataa ei saa ylittää! Radan alittaminenkin on sallittua vain määrätystä kohdasta, eli Haapsamontien alikulkutunnelista, joka on merkitty reittipisteenä polunpää 6+7.
Reittipiste 6 ja loppupurkki sijaitsevat molemmat melko lähellä rautatietä, mutta näiden löytämiseksi ei tarvitse mennä radalle, eikä edes ratapenkoille.
Reittipiste 6
Kuurilan junaturma
Nyt kaivattaneen vähän koottuja selityksiä. Oikolan kylämaisemissa olemme liikkeellä, mutta reittipiste sijaitsee Kuurilan junaturman tapahtumapaikalla. Selitys voi toki olla sekin, että kätköttäjä on sekaisin kuin seinäkello, mutta yritetään nyt jotain muutakin…
Jos katsotaan peruskarttaa, ja sieltä Äimäjärven pohjoispuolen, isommalla fontilla painettuja kylien nimiä, sieltä löytyy Iittala, Keikkala, Sittala ja Kuurila. Eikö Sittalan ja Kuurilan väliin jäävä Oikola sitten olekaan kylä? Jos tällä tulkinnalla mennään, nyt voitaisiin olla nippa nappa Kuurilan puolella.
Tai sitten simppelimpi selitys voisi olla se, että junaturma on saanut nimensä turmapaikkaa lähimmästä rautatieasemasta, siis Kuurilasta.
26 kuolonuhria vaatineesta junaturmasta löytyy pidempi tarina kätkön GC8VFXM kuvauksessa. Jos et ole tätä kätköä vielä käynyt kuittaamassa, kannattaa se tehdä nyt ohi kulkiessa. Tuo Kuurilan junaturman nimikkokätkökin sijaitsee varsin lähellä turman tarkkaa tapahtumapaikkaa, mutta nyt, näissä naateissa, olet vielä hieman lähempänä … eli aika tarkalleen vetureiden törmäyskohdalla.
Turmapaikalla näet radan varressa kilometrikyltin, joka kertoo pääradan ratakilometrit, Helsingin päärautatieasemalta alkaen. Kyltti näkyy hyvin radan varren tielle. Ärrälle saat arvon noista kilometreistä.
N 61° 06.(P + Q + 16)'
E 024° 03.(N * 13 + O + Q + R + 6)'
Purkille
Purkkia saanee useimmiten etsiskellä aivan rauhassa, mutta joskus saattaa näköetäisyydellä olla kalastajia. Tällöin voi olla syytä keksiä sopivaa peiteoperaatiota, tai sitten vain odotella, jotta purkin paikka ei kalajästeille paljastuisi.
Purkki on tilavahko, vetoisuudeltaan toista litraa (noin 17x17x5 cm), eli sinne mahtuu vaihtotavaran lisäksi myös kaikenkarvaisia reissareita. Purkkiin on "pohjakassaksi" laitettu seitsemän sekalaista vaihtotavaraa. Jos otat jotain, laitat myös jotain vastaavaa tilalle. Tämä selvä?!? Suljethan purkin huolellisesti ja laita se paikoilleen samalla tavalla kuin se olikin.
Oikola kuittaa ja kiittää...